Laskekaa purjeet, nostakaa ankkurit!

Open House Helsinki olisi ollut kiva tapahtuma, jos sen olisi tajunnut aiemmin kuin perjantaina iltauutisten aikaan. Olisihan siinä ollut lauantaikin aikaa kiertää normaalisti suljettuja paikkoja, mutta laho pää on laho pää. Niinpä päästiin asiaan vasta viimeisenä päivänä, sunnuntaina, jolloin ehdittiin sentään katsastaa satamajäänsärkijä S/S Turso. Aluksen historian jokainen osannee lukea tapahtuman nettisivuilta, joten ei mennä siihen. Mainittakoon kuitenkin, että oli muuten hienoja sarjakuvamaisia hiilikimpaleita, ihania pyöreitä ikkunoita ja ennen kaikkea kasakaupalla kaunista köyttä. Pidin, täysillä!

Laivoista en juuri mitään ymmärrä, joten tässä tunnustus: Minä pelkään veneitä ja oikeastaan kai vähän vettäkin. En ole koskaan ollut Turson kaltaisen laivan kyydissä vesillä tai aavoilla merillä. Pelkään jo soutuveneessä, moottoroidusta pikkuveneestä puhumattakaan. Suurin laiva, millä olen matkustanut on ruotsinlaiva - kaikki kokemukset näiden välistä puuttuvat. Jollei lasketa parin vuoden takaista kokeilua kilpapurjeveneellä, jota tietenkin pelkäsin kuollakseni. Että oli muuten mielenkiintoinen hetki, kun tajusin, ettei Tursoonkaan kiivetä mitään siltaa pitkin, vaan laidalle on "hypättävä"... Aye aye, sir!

Eräänä aamuna seitsemästä puoli kymmeneen

Koko kesä puhuttiin aamiaisesta ulkona. Saaressa, lintutornissa tai ihan vaan rannassa. Itse suunnittelin myös lounaan kantamista pellon laitaan lehmien keskelle. Meni kesäkuu, heinäkuu ja elokuukin. Vaan viimein jonkinasteisen intiaanikesän innoittamina pakattiin eväät syyskuun puolivälissä ja kiivettiin lintutorniin.

Joku voisi ehkä kysyä, kuka hullu herää sunnuntaiaamuna vapaaehtoisesti kuudelta, polkee pyörällä viisi kilometriä ja värjöttelee monen metrin korkeudessä tähyilemässä maisemia. Niin, nimenomaan maisemia, sillä lintuja bongattiin vain pari joutsenta, hanhia sekä yksi kaukana liidellyt haukka. Eipä tosin ollut meidän varusteetkaan ihan samaa tasoa kuin muilla vastaan tulleilla bongareilla. Itse ainakin väittäisin, että tärkeintä oli fiilis, ruoka ja hyvät jutut - ei hiljaa pusikon piilossa kiikarit kourassa kyyristely.

Sunnuntai

Burgeri perjantaihin

Jos jääkaapissa olisi enää yhtään juhannukselta jäänyttä miniskumppaa, poksauttaisin yhden todella teatraalisesti lounaan kaveriksi. Kaksi kuukautta ilman tuloja, ei tunnu missään, hah! Tänään se on vihdoin ohi eikä enää ole pakko ostaa kaupan halvinta rahkaa. Bileet!

No, totuuden nimessä sanottakoon, että rahattomuus on kyllä tuntunut. Kun on tottunut ostamaan luomua ja oikeastaan muutenkin juuri sitä, mitä mieli tekee, ottaa välillä aika koville kituutella mahdollisimman halvalla. Ja tietenkään mun halpa ei edes ollut mitään oikeaa köyhäilyä - kaikki arvostus niille ihan tosissaan rahattomille. Jos tästä nyt jotain positiivistakin haluaa saada irti, voin vannoa, että shoppailuaddiktiota ei tule ikävä.






Tässä siis juhlan ja perjantain kunniaksi ohje maailman parhaisiin papupihveihin. Laita burgerin väliin, tarjoa skumpan ja hyvän kirjan kera. Alkujaan ohje on ruokaidolini, Eevan, mutta koska olen astetta laiskempi kokki, on tästäkin soveltunut tällainen hieman nopeampi versio. On edelleen mysteeri, miten jaksan pyöritellä susheja vaikka tuntikaupalla, mutta sipulin kuullottaminen on vain täysin nounou ei kykene.

TARVITSET

Kaksi purkkia mustapapuja
Yhden sipulin
Valkosipulia
Tuoretta chiliä
Chilijauhetta
Juustokuminaa
Tuoretta korianteria
Yhden munan
Korppujauhoja
Suolaa
Pippuria
Vehnäjauhoja
Oliiviöjyä

Huuhtele pavut ja survo massaksi. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili mahdollisimman pieneksi eli minun tapauksessani ihan näkyviksi paloiksi - ei se oo niin justiinsa. Lisää mausteet, kaikkea voi olla suht reilusti. Sekoita joukkoon muna. Lisää korppujauhoja niin, että massasta tulee sopivan käsiteltävää. Mukaan vielä loraus oliiviöljyä ja päälle pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Pyörittele pihveiksi ja paista.

Lupaan, että nämä on ensimmäiset kasvispihvit, joiden kanssa lihaburgeria ei tule ikävä. Toki jotain tekemistä saattaa olla myös hieman liioitellulla korianterin ja chilikastikkeen määrällä, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.