tiistai 17. syyskuuta 2013

Eräänä aamuna seitsemästä puoli kymmeneen

Koko kesä puhuttiin aamiaisesta ulkona. Saaressa, lintutornissa tai ihan vaan rannassa. Itse suunnittelin myös lounaan kantamista pellon laitaan lehmien keskelle. Meni kesäkuu, heinäkuu ja elokuukin. Vaan viimein jonkinasteisen intiaanikesän innoittamina pakattiin eväät syyskuun puolivälissä ja kiivettiin lintutorniin.

Joku voisi ehkä kysyä, kuka hullu herää sunnuntaiaamuna vapaaehtoisesti kuudelta, polkee pyörällä viisi kilometriä ja värjöttelee monen metrin korkeudessä tähyilemässä maisemia. Niin, nimenomaan maisemia, sillä lintuja bongattiin vain pari joutsenta, hanhia sekä yksi kaukana liidellyt haukka. Eipä tosin ollut meidän varusteetkaan ihan samaa tasoa kuin muilla vastaan tulleilla bongareilla. Itse ainakin väittäisin, että tärkeintä oli fiilis, ruoka ja hyvät jutut - ei hiljaa pusikon piilossa kiikarit kourassa kyyristely.





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti