Nähtävyys paikallaan

Eteenpäin mars!

Hmm... Luulen, että olen addikti. En tiedä, oliko syy Kööpenhaminassa, vai missä, mutta ilmeisesti asioiden, erityisesti talojen, kuvaaminen suoraan edestä on syksyn uusi musta. Ja millaisten talojen! Erityisesti viehätyin kaikesta ruosteisen modernista sekä siitä, miten vanha ja uusi oli saatu sopimaan rinnakkain toisiaan tuuppimatta.

Hei ja ällös huoliko, uusi työ ei tällä kertaa tarkoita blogin nuupahtamista (vaikka itse bloggaaja onkin arkeen siirtymisen johdosta tällä hetkellä melkoisen väsynyt eli toisin sanoen kirjoitustaidoton), sillä minä olen varautunut. Köpiskuvia luvassa siis vielä ainakin kaksi postausta ja lisäksi kätköistä löytyisi kai räpsyjä yhteen Varkaus-satsiinkin.

Kovin kauas kantaa

Tänään on kesän viimeinen päivä. Kyllä, puhun kesästä, koska tähän saakka on jatkunut niin kutsuttu elämäni kesäloma. Viimeistä viikonloppua on juhlittu kävelemällä jalat turraksi Kööpenhaminan katuja. Helsinki toivotti tervetulleeksi arkeen niin sankalla sumulla ja matalilla pilvillä, ettei edes kaupungin valoja erottanut.

Viikko sitten oli kuitenkin vielä Varkaus, loma ja lunta. Kyllä, lunta, vaikkei se kuvista juuri näykään. Jossain tuolla kolmannen kuvan mäillä on myös paikka, jossa taisin edellisen kerran viettää lähes yhtä pitkää kesälomaa. Silloin se tosin päättyi jo elokuussa. Hankala uskoa, että kohta on jo marraskuu. Luulen, että huomisen aamun lempisana on kirkasvalolamppu.

Aurinkoa, kirkkaita lehtiä, viisaita miehiä

Sen se vanha mieskin keskellä Annalan syksyä nuokkuvia palstaviljelmiä sanoi: "Muistakaa, tytöt, tämä syksy. Ei ole vuosiin ollut näin kaunista. Kesälläkin oli aurinkoista."

Ja kun joku vanha ja fiksu käskee, on yleensä parempi uskoa.



















Oi ja huomaa, siellä se itse bloggaajakin seistä pönöttää hobitin näköisenä keskellä kaislamerta.