Rusinat pullasta

Kun on työpaikka, muttei töitä, voi kuoria työskentelystäkin päältä vain kermat. Eli käydä toimistolla hakemassa laatikkoon unohtuneet purukumit, pyöräyttää pullataikinan ja liittyä tiimin seuraan virkistyspäivään. Tällaistako se arki olikin? Paistetaan nuotiolla makkaraa, tikkupullaa ja leipää, syödään jälkiruoaksi karkkia, silitetään koiraa. Rankkaa.

Hmm. Onhan tämä "lomailu" hieman erilaista kuin toimistotyö, mutta jotenkin tuntuu, että blogin ja Instagramin todellisuus on jokseenkin värittynyt. Lintutorni, peltoja, erä- ja sieniretki... Kyllä, lempiohjelmani on Avara luonto, mutta aivan näin eräjormaksi en sentään ole muuttunut.

Eräänä aamuna seitsemästä puoli kymmeneen

Koko kesä puhuttiin aamiaisesta ulkona. Saaressa, lintutornissa tai ihan vaan rannassa. Itse suunnittelin myös lounaan kantamista pellon laitaan lehmien keskelle. Meni kesäkuu, heinäkuu ja elokuukin. Vaan viimein jonkinasteisen intiaanikesän innoittamina pakattiin eväät syyskuun puolivälissä ja kiivettiin lintutorniin.

Joku voisi ehkä kysyä, kuka hullu herää sunnuntaiaamuna vapaaehtoisesti kuudelta, polkee pyörällä viisi kilometriä ja värjöttelee monen metrin korkeudessä tähyilemässä maisemia. Niin, nimenomaan maisemia, sillä lintuja bongattiin vain pari joutsenta, hanhia sekä yksi kaukana liidellyt haukka. Eipä tosin ollut meidän varusteetkaan ihan samaa tasoa kuin muilla vastaan tulleilla bongareilla. Itse ainakin väittäisin, että tärkeintä oli fiilis, ruoka ja hyvät jutut - ei hiljaa pusikon piilossa kiikarit kourassa kyyristely.

Jutta, mitä lammas sanoo, mitä?

Kävin tänään moikkaamassa mun lempparityyppejä ja samalla keräämässä kotiin jättiläiskimpun kukkia. Sikäli typerää, että nyt pohdin, josko parvekkeelle mahtuisi sittenkin ruokapöydän lisäksi lammas ja kukkiakin ehdin ihastella vain päivän ennen seuraavaa reissua.

Ja lammas muuten sanoo bää ihan tasan samantien, kun heinänkorret loppuu kädestä eikä vieressä ole uutta yli-innokasta lasta (tai Juttaa) tarjoamassa lisää.

Linturetki, luontohetki