Mielikuvitusloma Kreikassa

Loma on siitä kiva juttu, että oikeastaan joka aamu on sunnuntai. Tällainen kaltaiseni aamupala- ja brunssi-ihminen voikin siis melkein päivittäin pyöräyttää astetta paremmat purtavat.

Rahaton loma taas on siitä huono juttu, että vaikka lomapäiviä olisi muillekin jakaa, ei oikeastaan voi tehdä yhtään mitään. Sama pätee aamupalatarpeisiin. Niinpä olen tänä kesänä nöyrtynyt, tarttunut ilmaiseen siideriin (yleensä juon fiinisti viiniä ja skumppaa, aikamoinen nirppanokka, porvari) ja kokannut suurinta inhokkiani, kesäkurpitsaa. Halpa, halvempi, ilmainen!

Kokeilevan ja ennakkoluuloisen keittiön empiirisen tutkimuksen tuloksena todettakoon siis seuraavaa: kesäkurpitsa on ihan syötävää, kun sen paistaa ja maustaa reilulla suolalla. Nimenomaan reilulla.

TARVITSET

3 munaa
Lorauksen kermaa
2 tomaattia
Pätkän kesäkurpitsaa
Kourallisen fetaa
Muutaman mustan kalamataoliivin
Yrttejä
Suolaa
Mustapippuria

Riko munat kulhoon ja vatkaa sekaisin haarukalla. Sekoita joukkoon ripaus aromisuolaa sekä muutama rouhaus mustapippuria. Lisää loraus kaappiin unohtunutta (kuohu)kermaa. Kaada kuumalle pannulle ja odota hetki.

Kun kyllästyttää ja pinta on ihan himpun jähmettynyt, lisää murusteltu feta. Odota sekunti, jos se vaikka sulaisi. Lisää kesäkurpitsa ja tomaatti joko kuutioina tai siivuina - molemmat on jees. Paista kypsäksi miedolla lämmöllä, muuten palaa.

Koristele oliiveilla, sormisuolalla ja yrteillä, esim. ruohosipulilla, basilikalla, korianterilla ja laiskan puutarhurin villiinnyttämän mintun kukilla. Syö parvekkeella tai kanna lähipuistoon, kuvittele olevasi Kreikassa (esim. Kauppatorilla tuntuu tosi turistilta).

Aamupalan ykkösjuoma on tänäkin kesänä ollut omista minttupuskista haudutettu tee. Opin tämän puolivahingossa pari kesää sitten tehdyllä Berliinin reissulla, kun en ruostuneella saksalla ymmärtänyt ruokalistasta sanaakaan ja tilasin summanmutikassa jotain.

TARVITSET

Minttua
Hunajaa
Keitettyä vettä

Lorauta lasin pohjalle reilusti hunajaa, lisää mintut. Mintun määrässä ei kannata kitsastella - enemmän paitsi näyttää, myös maistuu paremmalta. Kaada päälle kuumaa vettä ja hauduttele rauhassa sen verran, että vesi on sopivasti jäähtynyt juomakelpoiseksi.

Kolme mökkiä, torni, linna ja muita kesälomatarinoita

Instagramin perusteella voisi luulla, että jäin maalle pysyvästi, mutta kyllä tässä on oltu kotosalla jo muutama päivä. Viimeiset pari viikkoa kului kuitenkin hyvin tehokkaasti useammalla mökillä ympäri Suomea. Välissä pikapyrähdys Helsinkiin muuttoavuksi, samalla käytin äitiä Suomenlinnassa. Onneksi sinne sentään sattui parempaa säätä, keski-Suomessa kun olisi voinut luulla, että on syksy.

En oikein koskaan ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut mökki-ihminen. Vihaan hyttysiä, kammoan ampiaisia ja pidän juoksevasta vedestä. Kuitenkin se, että salaattiaineet voi hakea omasta pellosta ja tuijottaa saunan kuistilta auringonlaskuun on vuosi vuodelta alkanut tuntua entistä mukavammalta. Oikeastaan kaksi viikkoa mökkeilyä oli tänä vuonna säistä huolimatta jo melkolailla pala kakkua. Varsinkin kun mukaan mahdutti hieman Puijon tornia, savustettuja muikkuja, veneilyä ja marjapuskasta toiseen haahuilua.

Nyt on kuitenkin ihan hyvä olla taas kaupungissa. Täällä päivän mökkiannoksen voi säännöstellä valitsemalla juoksulenkilleen enemmän tai vähemmän peltoja, lehmiä tai ei lehmiä. Ja olla samalla muutaman kymmenminuuttisen päässä keskustasta.

Kesän parhaat juhlat

Täten julistan juhannuksen (taas) kesän viralliseksi kohokohdaksi. Tänä vuonna istuttiin juhannusaattona jo skumpan kanssa laiturilla kuuntelemassa liikennetiedotteita, kun toiset vasta jumitti ruuhkassa. Mitä sitten, jos rahat on vähissä, kun voi ylimääräisen loman ansiosta viettää hetken pidempään auringossa parhaiden tyyppien seurassa.

Oikeastaan muuta kerrottavaa juhannuksesta ei ole, sillä vietettiin sitä ihan juuri täysin samoin kuin noin seitsemänä edellisenäkin vuonna. Liikaa ruokaa, riittävästi kuohuvaa, kerrankin hyvät kelit ja sopivasti rauhaa. Jos omistaisin auton, parhaat juhlat järjestettäisiin ainakin kolmesti vuodessa.

Lopusta alkuun

 

Joskus keväällä ajattelin viimeksi blogia. Sitten sekin meni. Tuli loppukevät, alkukesä ja viimein se virallinen hellekesäkin. Sen verran oli niitä kuuluisia muuttujia, että mielummin tuijotti hiljaa Netflixiä kuin istui töiden lisäksi illatkin koneella. Kamerakin pölyttyi laatikossa. Jälleen kerran.

Vaan kuulkaa, nyt on aikaa! Näin paljon ei ole ollutkaan sitten lapsuuden kesien. "En muista, mitä tein silloin, kun oli koko kesä lomaa", tuumasin kesäkuun alussa. Tämän kesän jälkeen tiedän. Tähän mennessä se ei ole vielä paljoa, ainakaan mainittavaksi saakka, mutta viimeisillä muka ylimääräisillä rahoilla ostin uuden pyöräilylaukun. Sitä kutsutaan myös kameralaukuksi.

Tervetuloa siis blogin uusi tuleminen. Lopusta alkuun mentiin tuossa keväällä lukemassani Agassin elämänkerrassakin - eiköhän tästäkin vielä tarina saada.