Vuoden viimeiset

Minne tästä pyhien määrästä saa reklamoida? Älkää ymmärtäkö väärin - en valita, että niitä olisi liikaa, mutta voisi olla toimivampaa sirotella ne hieman pidemmälle aikavälille. Toisaalta nyt on tullut pitkästä aikaa istuttua rauhassa kotona ja hoidettua asioita, joille ei kalenterissa ole kuukausiin ollut tilaa. Niinkuin nyt käsitellä ne muutamat loppuvuoden aikana otetut kuvat, joita tässä on tullut tahoille jos toisille lupailtua jo muutama hetki.

Loppuvuoteen mahtui mm. liian monet pikkujoulut liian lyhyessä ajassa (oli aikamoinen suoristus painaa kaikki joulun juhlat läpi parissa viikossa), sohvan nurkkaan hautautuminen Varkaudessa sekä uuden vuoden kunniaksi nautitut ähkyt parhaalla kaveriporukalla. Kuten kuvista voi päätellä, oli aika ruokapainotteista.

Univelat on nyt onneksi tullut kuitattua tässä ylipitkien pyhien aikana. Vuoden 2014 aloitin nimittäin valittamalla väsymystä ja itkemällä tunnin tinojen valamisesta. Tarpeeksi kun jotain pyytää, myös saa ja pääsin lopulta kotimatkalle mukanani lupaukset viisaudesta ja kunniasta, suurista muutoksista sekä runsaudesta. Nämäkin oli tosin kaikki vaihtuneet kotiin päästessä kasaksi rahaa. Nyt vain sormet ristiin, että viime vuoden jälkeen nämä kaikki on pelkästään positiivista.

Kovin kauas kantaa

Tänään on kesän viimeinen päivä. Kyllä, puhun kesästä, koska tähän saakka on jatkunut niin kutsuttu elämäni kesäloma. Viimeistä viikonloppua on juhlittu kävelemällä jalat turraksi Kööpenhaminan katuja. Helsinki toivotti tervetulleeksi arkeen niin sankalla sumulla ja matalilla pilvillä, ettei edes kaupungin valoja erottanut.

Viikko sitten oli kuitenkin vielä Varkaus, loma ja lunta. Kyllä, lunta, vaikkei se kuvista juuri näykään. Jossain tuolla kolmannen kuvan mäillä on myös paikka, jossa taisin edellisen kerran viettää lähes yhtä pitkää kesälomaa. Silloin se tosin päättyi jo elokuussa. Hankala uskoa, että kohta on jo marraskuu. Luulen, että huomisen aamun lempisana on kirkasvalolamppu.