maanantai 24. joulukuuta 2012

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kyllä yhdellä joulukoristeella pärjää

Ulkona on jäätävää! Tiedän, koska kävin siellä jo tänä aamuna palelluttamassa varpaat ja auttamassa vierasta, hieman eksynyttä, muistisairasta mummoa. Luulen, että loppupäivän vietän kiltisti sisällä siivoamalla ja makaamalla äksänä keskellä olohuoneen lattiaa.

Tämän päivän kun vielä ehtii nauttia joulujutuista omassa kodissa. Juoda viimeiset glögit ja tyhjentää punaviinin jämät. Ehkä polttaa hieman kynttilöitä ja tuijottaa joulukuusta. Sekä sitä puista jouluvaloversiota, minkä piti olla tämän vuoden ainut joulukoristeeni ennen kuin homma lähti lopullisesti lapasesta, että jo viikkoja sitten puoliksi tappamaani ruukkukuusta.



Noniin, ja sitten siivoamaan. Teekin jäähtyi jo kupissa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tämän hetken ykkösasia

Viikonlopun oivallus: parhaat ideat syntyvät vahingossa. Luulin hankkivani kynttilänjalkoja, nyt lasikulhoissa kasvaa hyasintteja. Asiasta ei muuta raportoivaa.



Paitsi, että ehkä parasta hetkeen. Mahdollisesti ikinä.

Kynttilänjalat - Plantegen / Tuikkukupit - Granit

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hiljainen päivä saaressa

Päivänvalo riitti tänään juuri ja juuri siihen, että kiskoin uudet lenkkikengät jalkaan ja vein ne katsomaan Vanhankaupungin pörröistä hevosta. Perään retki joululahjaostoksille ja bussia odottaessa oli jo pimeää. Kun vielä liian pitkäksi venynyt hetki yliluonnollisten ystävien seurassa söi viimeisetkin valonsäteet, sai neiti "muka niin tasokas" valokuvaaja unohtaa toiveet blogissaan tänään julkaistavista jouluisista sisustuskuvista.

Seuraavan kerran nähdään kodin kanssa valoisaan aikaan viikon kuluttua. Ehkä siihen mennessä on jälleen katsottu yksi kausi käsittämättömän huonoa tv-viihdettä ja ehtii tehdä muutakin kuin käpertyä sohvannurkkaan teekupin seurassa. Tänään hyvitän mahdollisen pettymyksen perjantaisilla eläinkuvilla. Edistystä kai sekin, sillä kamera on muuttanut vaatekaapista t-paitapinon takaa lipaston laatikkoon ja siten toivottavasti jälleen useammin käyttöönkin.


tiistai 30. lokakuuta 2012

Se on ilmoja pidellyt

Moi, mukava vihdoin tavata. Oon kuullut susta paljon, sua kuulemma ärsyttää bloggaajat, jotka lupailee tyhjiä kerta toisensa jälkeen. Ymmärrän, niin minuakin.

 

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 


Ehkä saan kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden? Ei lupauksia, ei velvotteita - kuulostaa sopivan vapaamuotoiselta, eikö. Sua ei varmasti kiinnosta, miksen ole kirjottanut, eikä minulla mitään sopivaa syytä olisikaan. Joten aloitettaisiinko jälleen kerran alusta, senhän minäkin jo osaan.

Kas näin. Hei, olen Jutta. Olen paitsi ilmeisen huono bloggaaja, myös liian pian kolmekymppinen graafikko Helsingistä. Oikeastaan sillä ei tosin ole väliä - kolmekymppisyydellä siis, bloggaajana olisin toki mielelläni täydellinen - koska tässä iässä saa viimeistään tehdä ihan mitä haluaa, juuri sitä, mistä pitää.

Niinkuin syödä lounaaksi kakkua, sijoittaa järjettömiä summia lipastoon tai katsoa koko viikonlopun uskomattoman huonoja sarjoja. Hymyillä ohi kulkeville ruttunaamakoirille, juosta napit korvissa liian kauas tai olla koko päivän puhumatta kellekään. Hankkia saman paidan kolmessa eri sävyssä, juoda viiniä yksin kotona yöpuvussa tai aloittaa joulun jo marraskuun alussa. Ostaa taantumassa asunnon, trendikkään polkupyörän tai uuden kameran, vaikka onkin viime kuukaudet kuvannut ainoastaan laittoman laaduttomia kännykkäkuvia.

Tai kävellä lainakengissä Kruuvuorenrantaan katsomaan reikiä täyteen puhkottua öljysäiliötä. Palella hieman. Päättää, ettei jaksa odottaa valojen sytyttämistä, sillä mikä kiire tässä on, ja ajaa bussilla kotiin paistamaan pinaattilettuja. Juoda myöhemmin koneella istuessa glögiä termospullosta ja todeta, että ihan hyvä blogi tästä vielä tulee. Ja se riittää.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Miten blogia kirjoitetaan?

Mitä tähän sanoisi...




Joskus muistaakseni kirjoitin blogia. Joku taisi joskus jopa sanoa, että olin siinä toisinaan ihan hyväkin. Sitten tuli uusi työ, muutto, kasa friikkuhommia, kevät, kesä, loma ja... niin. Kuten sukulaisilta ja ystäviltä on tullut kuultua, blogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista, suorastaan kuollutta. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa - löydöistä, picnikeistä, sisustuksesta, Suomenlinnasta, mökiltä, naapurin pelloilta, Kreikasta, Varkaudesta, Lahdesta - en kirjoittanut.



 
Sitten en enää osannut. Sanotaan suoraan: en vain saanut aikaiseksi. Kuluneina kuukaisina en ole hankkinut koiraa, huonekaluja, miestä tai lottovoittoa. En ole hurahtanut lukemiseen, elokuviin, keikkailuun, urheiluun tai matkusteluun. No, ehkä ihan vähän pyöräilyyn, mutta ei sitäkään kai lasketa, jollei ole kahteen viimeiseen viikkoon ottanut koko peliä varastosta. Toisin sanottuna en ole saanut aikaan mitään, mikä oikeuttaisi tämän asteiseen blogihiljaisuuteen.





Tätäkin postausta kirjoitin kokonaisen kuukauden. Näitä muutamaa hassua riviä suhteellisen sisällyksetöntä teksiä. Kun on viimeaikoina päästänyt näppäimistöstään ulos vain lyhyitä kirjainyhdistelmiä selaimen osoitepalkkiin, kahden lauseen "miltäs nyt näyttää, vieläkö viilataan" -sähköposteja ja omppu+c -yhdistelmällä kavereille kopioituja linkkejä eläinkuviin, voi tyhjän paperin kammo näköjään kasvaa näinkin maanisiin mittoihin.




Tämän piti olla hieno ja suunniteltu uusi alku. Sen sijaan aloitin julkaisemalla joku aika sitten ulkoasun viilaamiseen käyttämäni lorem ipsum -postauksen. Ehkä ei siis ole niin justiinsa, jos esittelen itseni mahdollisille uusille lukijoille vasta seuraavassa tekstissä. Ehkä ei myöskään ole ihan niin pilkun päälle, jollei tässä postauksessa ole yhtään kuvaa itse bloggaajasta, onko se nyt niin tarkkaa...