torstai 28. helmikuuta 2013

Aamulla kerran



Tuossa joku hetki sitten päätin, etten enää jaksa elää hetkeä "sitten joskus kun" ja tein sunnuntaista virallisen aamiaispäivän. Olisihan se varmasti porukassa mukavampaa, mutta kyllä meillä on Hesarin kanssa ihan mukavaa keskenämmekin.

Siitä lähtien on meilläkin sunnuntaisin katettu astiat kivasti kuvaan, paistettu purkillinen croissantteja (pari viikkoa kesti tajuta, ettei niitä todellakaan ole pakko syödä kaikkia kerralla, sillä pakastin on keksitty - nokkelaa, taikuutta!), keitetty pannullinen teetä ja joskus jopa surautettu söpön värisiä smoothieita. Siis aina silloin, kun on lauantaina sattunut tajuamaan, että viikossa on myös se kummallinen, hieman pysähtynyt päivä kuin sunnuntai. Päivä, joista suurinpana osana kukaan ei tee yhtään mitään. Mitä nyt paistaa neljän seinän sisällä amerikkalaisia pannukakkuja - ne olkoon menussa vasta sitten joskus.





maanantai 25. helmikuuta 2013

Äiti, leikittäiskö instagramia?

Ei painaneet lisääntyneet vuodet sunnuntaina, kun aurinko kutitteli nenänpäätä. Toiset matkasivat itään, minä suuntasin päättäväisesti Arabiaan. Tarkoituksena oli reippailla pidemmän kautta siten ansaitulle syntymäpäiväkakulle, mutta koska puoli Helsinkiä näytti olevan jäällä ja se vaikutti melkoisen mukavalle, päättelin katteen kestävän vielä yhden ulkoilijan. Joten siellä me sitten tarvottiin menemään - minä, kamera ja todella epäkäytännölliset jääurheilukengät. En kuollut, vaikka nössönä pelkäsinkin.


















Ei, en usko sen olleen oikoreitti, vaikka sankarin optimismilla niin kuvittelinkin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Juokse tyttö juokse

Tänään ajattelin kirjoittaa ruoasta. Tarkemmin sanottuna hyvästä sellaisesta, hieman umpimähkään valitusta eli tottakai Ravintolapäivästä. Söin aamupalaksi itse kotona paistamiani croissantteja, kananmunan, viilin ja mysliä. Sitten pakkasin kameran laukkuun, hyppäsin ruokakärryn kyytiin, osoitin sormella suunnan ja lähdin kaupunkiin.

Kulhollinen suppilovahverokeittoa, kasa ruisleipäsiä, pari kummallista japanilaista jälkiruokaa ja Skifferin pizza myöhemmin palasin kotiin. Kamera oli edelleen koskemattomana laukussa, joten kuvat on jälleen kerran tossa sivupalkissa eikä minulla ole mitään sanottavaa. Hyvinhän tämä meni.

Tuon ruokamäärän jälkeen lienee siis ainoastaan välttämätöntä kirjoittaa juoksemisesta. Tai oikeastaan juoksumusiikista, sillä tällä hetkellä itse juokseminen on kielletty (mitä tehdä viikonloppuna, kun oli suunnitellut vähintään paria aamulenkkiä ja sitten se onkin täysin ehdottoman nounou?).

Muutama viikko sitten menin ja ilmottauduin elämäni pisimmälle juoksumatkalle. Ihan oikeaan juoksukilpailuun, ensimmäiseen sitten... hmm... 2000-luvun alun? Joskus 15-vuotiaana suostuin hammasta purren kipittämään kilpaa kokonaiset neljä kilometriä - se ei mennyt kovin hyvin, olin enemmän pidempien pikamatkojen tyttöjä. Aiempaan kokemukseen verrattuna toukokuussa koittava parikymmenkilometrinen kuulostaa siis hieman arveluttavalta. Mutta minä näinkin ilmoittautuessa tilaisuuden paitsi lenkkeillä itsensä kesäkuntoon, myös tärkeimpänä tilaisuuden rakentaa todella hyvä juoksusoittolista - kokelma biisejä, joilla myös ne ohjeissa mainitut "pari vaativampaa nousua" kulkevat kevyesti. Nykyinen parituntinen lista alkaa kuitenkin jo tällä lenkkimäärällä olla aika puhkijuostu, joten tehdäänkö niin, että minä vinkkaan sulle nämä pari biisiä ja sinä vinkkaat mulle sun lempparit.  
Siis jos tämän nyt yleensä joku lukee. En nyt odota kovin henkeä pidätellen, joten äitikin saa vinkata ja Tarun on jo pakko.









Ps. Kas, tuossa viimeisessä videossahan se vastaus vaihtoehtoisiin viikonloppusuunnitelmiin tulikin. Harmi, etten tajunnut aiemmin.