Kovin kauas kantaa

Tänään on kesän viimeinen päivä. Kyllä, puhun kesästä, koska tähän saakka on jatkunut niin kutsuttu elämäni kesäloma. Viimeistä viikonloppua on juhlittu kävelemällä jalat turraksi Kööpenhaminan katuja. Helsinki toivotti tervetulleeksi arkeen niin sankalla sumulla ja matalilla pilvillä, ettei edes kaupungin valoja erottanut.

Viikko sitten oli kuitenkin vielä Varkaus, loma ja lunta. Kyllä, lunta, vaikkei se kuvista juuri näykään. Jossain tuolla kolmannen kuvan mäillä on myös paikka, jossa taisin edellisen kerran viettää lähes yhtä pitkää kesälomaa. Silloin se tosin päättyi jo elokuussa. Hankala uskoa, että kohta on jo marraskuu. Luulen, että huomisen aamun lempisana on kirkasvalolamppu.