Vaihtoehto joululauluille

Hyvää joulua!

Kyllä yhdellä joulukoristeella pärjää

Ulkona on jäätävää! Tiedän, koska kävin siellä jo tänä aamuna palelluttamassa varpaat ja auttamassa vierasta, hieman eksynyttä, muistisairasta mummoa. Luulen, että loppupäivän vietän kiltisti sisällä siivoamalla ja makaamalla äksänä keskellä olohuoneen lattiaa.

Tämän päivän kun vielä ehtii nauttia joulujutuista omassa kodissa. Juoda viimeiset glögit ja tyhjentää punaviinin jämät. Ehkä polttaa hieman kynttilöitä ja tuijottaa joulukuusta. Sekä sitä puista jouluvaloversiota, minkä piti olla tämän vuoden ainut joulukoristeeni ennen kuin homma lähti lopullisesti lapasesta, että jo viikkoja sitten puoliksi tappamaani ruukkukuusta.

Noniin, ja sitten siivoamaan. Teekin jäähtyi jo kupissa.

Tämän hetken ykkösasia

Viikonlopun oivallus: parhaat ideat syntyvät vahingossa. Luulin hankkivani kynttilänjalkoja, nyt lasikulhoissa kasvaa hyasintteja. Asiasta ei muuta raportoivaa.

Paitsi, että ehkä parasta hetkeen. Mahdollisesti ikinä.

Kynttilänjalat - Plantegen / Tuikkukupit - Granit

Hiljainen päivä saaressa

Päivänvalo riitti tänään juuri ja juuri siihen, että kiskoin uudet lenkkikengät jalkaan ja vein ne katsomaan Vanhankaupungin pörröistä hevosta. Perään retki joululahjaostoksille ja bussia odottaessa oli jo pimeää. Kun vielä liian pitkäksi venynyt hetki yliluonnollisten ystävien seurassa söi viimeisetkin valonsäteet, sai neiti "muka niin tasokas" valokuvaaja unohtaa toiveet blogissaan tänään julkaistavista jouluisista sisustuskuvista.

Seuraavan kerran nähdään kodin kanssa valoisaan aikaan viikon kuluttua. Ehkä siihen mennessä on jälleen katsottu yksi kausi käsittämättömän huonoa tv-viihdettä ja ehtii tehdä muutakin kuin käpertyä sohvannurkkaan teekupin seurassa. Tänään hyvitän mahdollisen pettymyksen perjantaisilla eläinkuvilla. Edistystä kai sekin, sillä kamera on muuttanut vaatekaapista t-paitapinon takaa lipaston laatikkoon ja siten toivottavasti jälleen useammin käyttöönkin.

Se on ilmoja pidellyt

Moi, mukava vihdoin tavata. Oon kuullut susta paljon, sua kuulemma ärsyttää bloggaajat, jotka lupailee tyhjiä kerta toisensa jälkeen. Ymmärrän, niin minuakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 

 

Ehkä saan kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden? Ei lupauksia, ei velvotteita - kuulostaa sopivan vapaamuotoiselta, eikö. Sua ei varmasti kiinnosta, miksen ole kirjottanut, eikä minulla mitään sopivaa syytä olisikaan. Joten aloitettaisiinko jälleen kerran alusta, senhän minäkin jo osaan.

Kas näin. Hei, olen Jutta. Olen paitsi ilmeisen huono bloggaaja, myös liian pian kolmekymppinen graafikko Helsingistä. Oikeastaan sillä ei tosin ole väliä - kolmekymppisyydellä siis, bloggaajana olisin toki mielelläni täydellinen - koska tässä iässä saa viimeistään tehdä ihan mitä haluaa, juuri sitä, mistä pitää.

Niinkuin syödä lounaaksi kakkua, sijoittaa järjettömiä summia lipastoon tai katsoa koko viikonlopun uskomattoman huonoja sarjoja. Hymyillä ohi kulkeville ruttunaamakoirille, juosta napit korvissa liian kauas tai olla koko päivän puhumatta kellekään. Hankkia saman paidan kolmessa eri sävyssä, juoda viiniä yksin kotona yöpuvussa tai aloittaa joulun jo marraskuun alussa. Ostaa taantumassa asunnon, trendikkään polkupyörän tai uuden kameran, vaikka onkin viime kuukaudet kuvannut ainoastaan laittoman laaduttomia kännykkäkuvia.

Tai kävellä lainakengissä Kruuvuorenrantaan katsomaan reikiä täyteen puhkottua öljysäiliötä. Palella hieman. Päättää, ettei jaksa odottaa valojen sytyttämistä, sillä mikä kiire tässä on, ja ajaa bussilla kotiin paistamaan pinaattilettuja. Juoda myöhemmin koneella istuessa glögiä termospullosta ja todeta, että ihan hyvä blogi tästä vielä tulee. Ja se riittää.