Hmm. Onhan tämä "lomailu" hieman erilaista kuin toimistotyö, mutta jotenkin tuntuu, että blogin ja Instagramin todellisuus on jokseenkin värittynyt. Lintutorni, peltoja, erä- ja sieniretki... Kyllä, lempiohjelmani on Avara luonto, mutta aivan näin eräjormaksi en sentään ole muuttunut.
torstai 26. syyskuuta 2013
Rusinat pullasta
Kun on työpaikka, muttei töitä, voi kuoria työskentelystäkin päältä vain kermat. Eli käydä toimistolla hakemassa laatikkoon unohtuneet purukumit, pyöräyttää pullataikinan ja liittyä tiimin seuraan virkistyspäivään. Tällaistako se arki olikin? Paistetaan nuotiolla makkaraa, tikkupullaa ja leipää, syödään jälkiruoaksi karkkia, silitetään koiraa. Rankkaa.
Hmm. Onhan tämä "lomailu" hieman erilaista kuin toimistotyö, mutta jotenkin tuntuu, että blogin ja Instagramin todellisuus on jokseenkin värittynyt. Lintutorni, peltoja, erä- ja sieniretki... Kyllä, lempiohjelmani on Avara luonto, mutta aivan näin eräjormaksi en sentään ole muuttunut.


















Hmm. Onhan tämä "lomailu" hieman erilaista kuin toimistotyö, mutta jotenkin tuntuu, että blogin ja Instagramin todellisuus on jokseenkin värittynyt. Lintutorni, peltoja, erä- ja sieniretki... Kyllä, lempiohjelmani on Avara luonto, mutta aivan näin eräjormaksi en sentään ole muuttunut.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Ja yhtäkkiä viikossa oli taas päivät
Tai ainakin tiistai ja sunnuntai. Sillä
Papapaa papaapaapaa papaadadadadadadadaa!
Ja
Papapaa papaapaapaa papaadadadadadadadaa!
Ja
torstai 19. syyskuuta 2013
Rakennukset numero 11-15
Ensi kerralla kun liikut Nosturin kulmilla, kurkkaapa sinne taakse, ikäänkuin sisäpihalle. Lupaan, ettet pety, jos minun tapaani pidät rähjäisistä, vanhoista tiilitaloista.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Laskekaa purjeet, nostakaa ankkurit!
Open House Helsinki olisi ollut kiva tapahtuma, jos sen olisi tajunnut aiemmin kuin perjantaina iltauutisten aikaan. Olisihan siinä ollut lauantaikin aikaa kiertää normaalisti suljettuja paikkoja, mutta laho pää on laho pää. Niinpä päästiin asiaan vasta viimeisenä päivänä, sunnuntaina, jolloin ehdittiin sentään katsastaa satamajäänsärkijä S/S Turso. Aluksen historian jokainen osannee lukea tapahtuman nettisivuilta, joten ei mennä siihen. Mainittakoon kuitenkin, että oli muuten hienoja sarjakuvamaisia hiilikimpaleita, ihania pyöreitä ikkunoita ja ennen kaikkea kasakaupalla kaunista köyttä. Pidin, täysillä!
Laivoista en juuri mitään ymmärrä, joten tässä tunnustus: Minä pelkään veneitä ja oikeastaan kai vähän vettäkin. En ole koskaan ollut Turson kaltaisen laivan kyydissä vesillä tai aavoilla merillä. Pelkään jo soutuveneessä, moottoroidusta pikkuveneestä puhumattakaan. Suurin laiva, millä olen matkustanut on ruotsinlaiva - kaikki kokemukset näiden välistä puuttuvat. Jollei lasketa parin vuoden takaista kokeilua kilpapurjeveneellä, jota tietenkin pelkäsin kuollakseni. Että oli muuten mielenkiintoinen hetki, kun tajusin, ettei Tursoonkaan kiivetä mitään siltaa pitkin, vaan laidalle on "hypättävä"... Aye aye, sir!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)