Kuvia Henrylle

Huomenta sunnuntai

Huomenta sunnuntai, tuo päivistä luultavasti turhauttavin. Tämän hyvän sunnuntain resepti olkoon kuitenkin uusi Junip repeatilla, suklaakakkua aamupalaksi ja hiihtoretki vielä määrittelemättömään kohteeseen. Kivaa päivää.

Maanantai

Maanantai, yhtä järjetön kuin naapurin Eviran talo. Töissä liikaa palavereja, ylimääräisiä minuutteja eikä silti juuri mitään aikaansaatua. Metro jälleen ylitsevuotavan täynnä aamuäreitä, omaa tilaansa suojelevia suomalaisia ja kotimatkalla Hämeentietä bussikin ajoi jalkakäytävää. Lounaalla sentään paistoi aurinko - ja illalla kirkasvalolamppu, kun levitin munavoita itsetehdyn leivän päälle, kaadoin teetä kuppiin ja sovin paljon kivompia suunnitelmia loppuviikoksi.

Taloja ja seiniä, ovia ja ikkunoita

Pari minuuttia päivänvaloa

Hyvää huomenta maailma. Sunnuntaiaamu on juuri sopiva aloittaa eilisillä kuvilla auringonlaskusta. Henkilökohtainen huomio: neljältä on vielä valoisaa - ei puhuta siitä, miltä puolen tunnin kuluessa näyttää.

I like boring things

Kun aloin tosissani tutustumaan Helsingin asuntotarjontaan, päätin, ettei nyt yksinkertaisesti ole tyytyminen mihinkään, mikä on vähän sinnepäin. Halusin täydellisen, kerrankin asunnon, missä ei tarvitsisi tehdä kompromisseja. No, loftia ja korkeita huoneita en yllättäen lopulta saanut, mutta muuten aikalailla niin lähelle unelmaa kuin todellisuuden puitteissa on mahdollista.

Ja nyt, lähes vuosi omaan asuntoon muuttamisen jälkeen, yksi ruksi lisää listalle: koko seinä pelkkää liitutaulua. Graafikon taivas. Ensimmäinen väkerrys ei tosin vielä ihan täysin muistuttanut paperille kynäilemääni luonnosta, mutta olkoot. En anna lannistaa, sillä siinä tosiaan on aika monta neliötä liitutaulupintaa. Vaatii hieman harjoittelua, kun edellisestä A4-kokoa suuremmastakin piirroksesta on jo vuosia eikä viime aikoina ole tullut työskenneltyä kuin koneella.

No, ala-asteellakin oli parasta, kun sai piirtää taululle eikä nyt tarvita edes opettajan lupaa. Laitetaan siis uusiksi vaikka heti, kun inspiraatio herää.

Good artists copy, great artists steal. Ensi kerralla sitten jotain hieman omaperäisempää.

Valoa kohti

Tänään posti kantoi kotiin kirkasvalolampun. En tiedä, kertooko se jotain lampun tehosta, mutta jo kymmenen minuutin jälkeen tekee mieli alkaa siivota valokeilan paljastamia pölyhiukkasia. Jos sen kohdistaisi ikkunaan, lopputulos olisi todennäköisesti lähes sama kuin kevään ensimmäisillä auringonsäteillä: kuka nämäkin on jättänyt pesemättä. Pirteämpi kevät, odotan varovaisen positiivisesti.

Eilen tarvottiin vielä tumman taivaan pimentämässä illassa ihmettelemässä kaupungin valoja. Lähestyvästä keväästä kertoo kuitenkin mahdollisesti se, että pidin kaikesta pastellisävyisestä - lähes kaikki muu oli hienoinen pettymys. Viikko valohoitoa ja omituinen Tuomiokirkon virityskin on hieno?