Kerran vuodessa

Kun sunnuntaina käännettiin auton renkaat taas takaisin kohti Helsinkiä, sen tiesi. Siinä se oli tänäkin vuonna. Kesän kohokohta.

Perinteen aloitusvuodesta ollaan hieman erimielisiä, mutta juhannusta on todistetusti juhlittu samalla kaavalla jo vuodesta 2007 (kuva tai ei tapahtunut). Kokonaisen seitsemän vuoden kokemuksella voinen siis kertoa kaavan vuoden parhaisiin juhliin (minkä taidatkin jo tietää, jos olet lukenut läpi koko blogin): liikaa ruokaa, samat, parhaat tyypit vuodesta toiseen, yksi koira, riittävästi aikaa, valoisat yöt. Ei haittaa, vaikka sataa tai on kylmä - paitsi ensimmäisenä yönä, jollet ole tottunut nukkumaan villapaidassa ja -sukissa, sekä uimista.

Voisin siis hyvin kirjoittaa juhannuksesta viime- tai edellisvuotisin kuvin, mutta uskokaa tai älkää: nämä on alle viikon vanhoja. Näyttävät ehkä samalta joka vuosi. Väität ehkä, että tylsää. Perinne, sanon minä.

Kiitos Laiturijuhannus 2014. Ensi vuoden ostoslista on jo aloitettu. Vieraita ei tarvitse erikseen kutsua, osannevat saapua kutsumattakin.

Heikko valo

Tänään olisin toivonut saavani nukkua rauhassa ihan niin kauan kun huvittaa. Viikko liian vähillä unilla ja tulen lauantain juhlista kotiin kymmenen jälkeen - nyt ollaan virallisesti vanhoja. Vaan ei, kuuliaisesti laitoin kellon herättämään aikaan, jolloin on vielä pimeää. Jauhopussi käteen ja leivän tekoon. Nyt. Ollaan. Virallisesti. Vanhoja.

Törmäsin tällä viikolla kolmekymppisille naureskelevaan artikkeliin, jossa vertailtiin nykyisiä bileitä niihin nuoruuden kreisibailuihin. Siitäkin huolimatta, että olisin tänään mielelläni nukkunut pari tuntia pidempään, täytyy myöntää, että menen niin paljon mielummin noihin thirtysomething-juhliin kuin aamuyön villeille jatkoille. Oikeastaan olen tainnut mennä jo aika monta vuotta. Oikeastaan en ole tainnut koskaan edes olla jatkoilla.

Ja ketä tässä huijataan, oikeasti heräsin tänäänkin kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa. Viime viikonloppuna taas kykin lumihangessa kuvaamassa jäätyneitä heiniä. Vanhuus ei ehkä tule yksin, mutta ainakin sen seurana on komeat silmäpussit ja hyvää leipää.

†††

Vuoden viimeiset

Minne tästä pyhien määrästä saa reklamoida? Älkää ymmärtäkö väärin - en valita, että niitä olisi liikaa, mutta voisi olla toimivampaa sirotella ne hieman pidemmälle aikavälille. Toisaalta nyt on tullut pitkästä aikaa istuttua rauhassa kotona ja hoidettua asioita, joille ei kalenterissa ole kuukausiin ollut tilaa. Niinkuin nyt käsitellä ne muutamat loppuvuoden aikana otetut kuvat, joita tässä on tullut tahoille jos toisille lupailtua jo muutama hetki.

Loppuvuoteen mahtui mm. liian monet pikkujoulut liian lyhyessä ajassa (oli aikamoinen suoristus painaa kaikki joulun juhlat läpi parissa viikossa), sohvan nurkkaan hautautuminen Varkaudessa sekä uuden vuoden kunniaksi nautitut ähkyt parhaalla kaveriporukalla. Kuten kuvista voi päätellä, oli aika ruokapainotteista.

Univelat on nyt onneksi tullut kuitattua tässä ylipitkien pyhien aikana. Vuoden 2014 aloitin nimittäin valittamalla väsymystä ja itkemällä tunnin tinojen valamisesta. Tarpeeksi kun jotain pyytää, myös saa ja pääsin lopulta kotimatkalle mukanani lupaukset viisaudesta ja kunniasta, suurista muutoksista sekä runsaudesta. Nämäkin oli tosin kaikki vaihtuneet kotiin päästessä kasaksi rahaa. Nyt vain sormet ristiin, että viime vuoden jälkeen nämä kaikki on pelkästään positiivista.

60 x 2013

Tiedän, että minut tuntevat odottivat jotain muuta hiljaisuuden keskelle. Pahoittelen, ei vieläkään kuvia uudella kameralla. "Raskas työ" vaatii raskaat huvit tai sitten se on vain nämä pyhät, mitkä pakottavat ylityötuntien jälkeen pois koneelta sohvan nurkkaan luontodokumenttien ja kirjan pariin. Huomenna aion mennä pitkästä aikaa lenkille ja lauantaille uskaltaisin varovasti lupailla vaikka niitä joulukuvia.

Nyt kuitenkin perinteisesti 60 kuvaa vuodelta 2013 eli bloggaajan suosikkikuvat omasta instagram-feedistä. Urheilin Viikin pelloilla, tein paljon ruokaa, ajoin pyörällä, juoksin puolimaratonin, vietin elämäni pisimmän kesän, sisustin, sain uuden työpaikan ja kävin Kööpenhaminassa sekä Tallinnassa. Tätä ja varmasti muutakin oli 2013.

Ei tullut koiranpentua, en usko matkustavani New Yorkiin seuraavan kahden kuukauden aikana eikä se Köpiskään kai kovin kaukainen kohde ollut. Niinpä uudelle vuodelle olen luvannut helposti toteutettavia asioita: opettelen keräämään energiajätettä, etsin aikaa taas urheilla sekä tulen yleisinä pyhinä vietetyistä mahdollisista juhlista kotiin taksilla. Hyvä tästä tulee.









Ps. Tässä blogissa instagram on tätä kerran vuodessa tapahtuvaa poikkeusta lukuunottamatta tuossa sivupalkissa. Siitä tai mobiililaitteestaan (@juttamoi) sitä osannee jokainen halukas seurata. Vuoden 2012 kuvat löydät täältä.