Jutta moi!

Jos auringossa kuiskaa juu, ja kuutamossa huutaa ei

2012-01-29T15:49:00.000+02:00

Kyllä reissussa on mukavaa, mutta parasta on silti paluu kotiin. Siitäkin huolimatta, että heti oven sulkeuduttua iskee kaipuu takaisin. Sinne, missä ei tarvitse ajatella töitä, siivoamista tai pakkasta. Sinne, missä nälkä ei aja porsasta ruokakauppaan, vaan joku kantaa valitsemassasi (laaduttomassa ja ylihinnoitellussa) ravintolassa ruoan eteesi.

Nyt Tukholman sopivat pakkaslukemat ovat kuitenkin taas siellä väärällä puolen lahtea. Södermalmin hipsterikaupat lompakon ulottumattomissa ja laivan aamupalakin jonkun muun mahassa. Parasta reissussa oli oma, ikkunallinen hytti, paljon (riittävää ei liene olekaan) unta ja, niin, tietysti se aamupala, tuplana. Jätettiin discot ja esitykset muille, käytiin kokeilemassa onneamme bingossa ja pubivisassa sekä pelattiin illat pitkät korttia neljän seinän sisällä.

Seuraavana luvassa maakuntamatka Malmille. Sitä ennen kuitenkin vielä hieman, enemmänkin, töitä ja iltapalaa. Salaa haaveilen talvilomasta, jolla voisi vain maata sängyssä ja kävellä raikkaassa pakkasessa, mutta sitä iloa ei tälle vuodelle ole suotu. Monia muita onneksi kyllä.

I've a feeling we're not in Kansas any more

2012-01-23T20:52:00.001+02:00

Voisi kuvitella, että reissussa on oltu pidempäänkin - niin hiljaista on ollut. Vaan ei. Kävin minä kokonaiset kaksi päivää Venäjällä ja yhden Lahdessa. Lasketaanko Vantaa?

Leijona lumessa, katti kolossa

2012-01-08T17:12:00.000+02:00

Hei tyypit, se on ilmoja pidellyt. Tänään seisoin jo lenkkikamat päälläni eteisessä, kun erehdyin katsomaan lämpömittaria. 12 pakkasastetta ei jostain syystä oikein houkutellut kirmailemaan Munkkiniemen tuulisille rantateille. Onneksi eilen oikeasta talvesta kuitenkin muistutti vielä vain maailman kaunein lumipeite ja iltaa kohden purevaksi yltynyt tuuli. Niinpä koottiin kasaan Korkeasaaren vuosilippulaiset ja suunnattiin koko päiväksi pihalle. Nenät viuhuen kohti saaren uutta eläintä, lyhytkorvakuonokasta. Parasta, mitä tuolla säällä voi tehdä!

Seuraavassa siis tässä aikojen saatossa blogin suosituimmaksi muodostunut osuus, kasakaupalla eläinkuvia. On se vaan aina yhtä absurdia nähdä nuo isot kissaeläimet lumihangessa.

Niin varmaan! Sen kun näkis!

2012-01-02T22:34:00.007+02:00

Välillä tuntuu, ettemme minä, uusi asuntoni ja sisustusunelmani kohtaa toisiamme. Pidän muodikkaan rähjäisestä, kierrätetystä, modernisti sinnepäin olevista ja somasti rempallaan olevista ratkaisuista. Sen sijaan tuleva kotini kiiltelee uutuuttaan. Keittiöön olisi sentään ollut mahdollista saada i-ha-na betonilaatoitus, mutta arvatkaapa kuka oli auttamatta liian myöhässä. No, sain valkoista ja harmaata, ei kovin vikaan sekään.

Toisinaan iskee kuitenkin ahdistus, kun katselee muiden jo valmiiksi aikaa nähneitä, tuhansia tarinoita henkiviä huoneita. Minun seinäni kertovat vain rakennusmiehistä, ikkunat ovat vasta avanneet silmänsä ja jääkaappi tuoksuu muovilta. Täydellisessä maailmassa olisinkin komean loft-asunnon onnellinen omistaja. Niin, kuten mitä luultavammin joka toinen teistä lukijoistakin. Tyynen meren rannalla, lähellä kaikkea, halvan luomukaupan naapurissa.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen hankinnastani mittaamattoman ylpeä ja iloinen. Se on täydellinen, lajissaan. Vaikken saakaan aamulla laskea kohmeisia varpaita vanhalle lautalattialle, voin sentään napata parhaat ideat päältä - ilman pelkoa putkiremontista, julkisivukorjauksesta tai kummallisista 50-luvun kaappiratkaisuista.

Vuosi on vaihtunut, nyt saa alkaa suunnittelemaan!

Kuvat: Vosgesparis, Emmas designblogg, Coco sweet dreams, Concept2012, Auroran henkarit

Repullinen hetkiä

2012-01-01T20:57:00.001+02:00

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Ystäviä on tässä iässä kai hieman harvinaisempaa noin vain saada, mutta kavereita senkin edestä. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Matkustanut Venäjälle ja Saksaan, ostanut asunnon, viettänyt kuusi viikkoa palkallista kesälomaa... Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Sekä että. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Berliini noin kokonaisuutena ja pisin kesä naismuistiin noin muutenkin. Tietysti myös ensimmäiset kerran oman asunnon pihalla ja se yksi ainoa keikka sinne sisällekin. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? En taida juuri osata riidellä eli en.

Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Varmasti jonkin verran ainakin kyynisemmäksi, mutta tuskin kokonaisuudessaan yhtä paljon kuin nuorempana vuoden aikana. Vanhuus, köh. Oletko lihonut? En osaa sanoa, en ainakaan merkittävästi. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En juuri taida käydä elokuvissa, sääli. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Kyllästyisin tatuointiini tai vähintäänkin sen paikkaan liian pian, joten vielä ei ole sen aika.

Kuka oli paras uusi tuttavuus? Vanhat ja uudet työkaverit, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa aiempaa enemmän. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Taisin luvata ainakin urheilla enemmän sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia useammin. Jälkimmäisessä epäonnistuin surkeasti, mutta kymppi kulkee leikiten. Synnyttikö kukaan läheisesi? Useampikin tuttu, mutta aivan läheisimmistä ei kukaan. Kuoliko kukaan läheisesi? Tarun Puff-chinchilla, sniis. Ihmisistä ei onneksi läheisimmistä yksikään - pitkää ikää! Missä maissa kävit? Venäjällä, Espanjassa, Ruotsissa, Virossa ja Saksassa. Lempikaupungin halutun paikan jakavat tällä hetkellä Tukholma ja Berliini. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? Kokonaisvaltaisempaa onnellisuutta.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? Tuskin mikään ylitse muiden, sillä se asunnon papereidenkin kirjoituspäivämäärä on jo nyt haihtunut mielen perukoilta. Vuoden suurin saavutuksesi? Se, että ylipäänsä löysin asunnon, jonka kranttuakin krantumpi mielenlaatuni kelpuuttaa. …ja suurin epäonnistuminen? Parisuhdeasiat, ylivoimaisesti. Kärsitkö vammoista? Kesällä taipumattomasta polvesta kaaduttuani maailman hitaimmalla aamulenkillä suoraan seudun suurimpaan kiveen. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Se asunto? Tavararintamalla Lumin olkalaukku, Acnen Pistol Shortit sekä toivottavasti eräs vielä ompelijalla odotteleva Samujin mekko.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Kaikkien parhaiden ystävien, jotka jaksoivat kuunnella ja kestää jatkuvaa seuraan tuppaantumista. Äidin ja isän sekä muun suvun. Kiitoskiitoskiitoskiitos. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Omani, muita en tahdo näin julkisesti haukuttavan. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Yllättäen siihen asuntoon. Myös vuokra ja ikävä kyllä vaatekaappi lienevät aika korkealla listalla. Onneksi omatunnon pelastavat luomuruoka, kotimaiset tomaatit (ainakin näin talvella) ja hyvissä ravintoloissa istuminen. Mistä innostuit eniten? Sisutamisesta, brunsseista, lukemisesta, suunnittelijavaatteista ja -tavarasta.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Tuntuu julmalta sanoa kaiken sen jälkeen, mitä vuoden aikana on saanut, ja miten hyvin omat asiat loppupeleissä kuitenkin ovat, mutta todennäköisesti hieman surullisempi. Rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi. Luultavasti sekä rahassa että materiassa mitattuna. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Näkeväni niitä kauempanakin asuvia ystäviä ja sukulaisia. …entä vähemmän? Edelleenkin ostavani vähemmän turhaa. Miten vietit joulun? Rauhallisesti äidin ja iskän nurkissa kuten toivottavasti vielä monena ja monena vuotena eteenpäinkin. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En usko, että yhden hetken muuttaminen vaikuttaisi lopputulokseen juuri mitenkään. En siis muuttaisi mitään, vaikka haluaisinkin.

Rakastuitko vuonna 2011? Vain Muruun. Ja ruokaan. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? How I Met Your Mother, Mentalist, Criminal Minds, Paljastavat valheet sekä ikuinen ykkönen Avara luonto. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En vihaa ketään läheistäni, ystävääni, tuttuani, koskaan. Mikä oli paras lukemasi kirja? Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, Lisa Marklundin Uhatut. …entä musiikillinen löytö? Ihana Jamie Woon. Mitä halusit ja sait? Ikioman asunnon, pitkän ja lämpimän kesäloman. Mitä halusit, muttet saanut? Rinteeseen, laskemaan, lautailemaan. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Into the Wild, Pianisti, Wallanderit. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Itse pääpäivänä en kai juuri mitään normaalista poikkeavaa. Myöhemmin söin mahan täyteen Groteskissa, pelasin biljardia ja menin ajoissa nukkumaan. Köh, vanhuus. Ketä kaipasit? Useaakin. Vanhoja ystäviä, menetettyjä hetkiä...

Jotain uutta, jotain vanhaa

2012-01-01T13:42:00.002+02:00

Eilen jätin hyvästit vanhalle vuodelle hieman normaalista poikkeavaan tapaan. Muiden ampuessa raketteja istuin yksin sängyssä, söin karkkia, join teetä ja katsoin aivottoman elokuvan. Tumman yön täyttyessä loistavista värivaloista ja muiden huutaessa "hyvää uutta vuotta", olin itse jo nukkumassa.

Reilut kymmenen tuntia myöhemmin heräsin auringonpaisteeseen, katsoin toisen täysin yhtä turhan elokuvan - oikeastaan kopion siitä ensimmäisestä - söin loput karkit ja niin, siinäpä se. Nyt 2011 makaa sokerina tyhjän karkkipussin pohjalla, kakun muruina lautasella ja likaisina sukkina lattialla. Uudesta vuodesta tulee erilainen, luulen. Ei se vielä täysin varmaan ole, mutta lupaukset on kovat.

Tänä vuonna aion pakata pienen omaisuuteni jälleen kerran laatikoihin. Hurauttaa pakettiautollisen tavaraa toiselle laidalle kaupunkia - sulkea oven, avata toisen. Aion istua ikiomalla lattiallani ja epäuskoisena pudistaa päätäni sille, että se kaikki todella on minun (tai pankin, mutta kuitenkin). Aion matkustaa jo heti tammikuussa kahdesti maan rajojen ulkopuolelle, todennäköisesti ylittää sen kliseisen mukavuusalueen rajan useammin kuin kerran. Aion sanoa hyvästejä, riemuita uudesta ja iloita vanhoistakin, tutuista asioista.

2012 olkoon se vuosi, kun teen asiat niin kuin vuosi olisi viimeinen. Sillä mistä sitä tietää. Jos se tarkoittaa sitä, että istun uudenvuodenaattoaamuna tutulla porukalla brunssilautasen ääressä, matkustan bussilla kotiin muiden pukiessa juhlavaatteita ja näen tasan yhden raketin, niin olkoon. Se oli nimittäin kaikesta huolimatta keskiarvoa huomattavasti parempi lopetus vanhalle vuodelle.

Viisi leipää, kaksi kalaa ja kuusi kiloa konvehteja

2011-12-28T20:28:00.003+02:00

Se aika vuodesta

2011-12-23T09:16:00.000+02:00

Murut, hyvää ja rauhallista joulua. Nyt saa syödä liikaa ja katsoa Lumiukon sadannen kerran. Joululahjaksi saatte lupauksen, että viimeistään vuoden alusta tsemppaan ihan tosissaan.

Nyt sitä saa

2011-12-01T16:52:00.001+02:00

Ei, en ole yhtäkkiä muuttunut niin suosituksi bloggaajaksi, että saisin lahjuksia. Kuitenkin ainakin parissa tutussa blogissa vilahtanut pinkki juoma vierailee nyt vaihteeksi tälläkin tontilla. Kuvan kauniit pullot olivat tosin ihan vain kylässä eivätkä harmikseni ehtineet jäädä juhlimaan kanssani.

Nimittäin siinä missä muut pääsevät nauttimaan noista uusista, nyt Alkostakin löytyvistä Ufo Shot -pulloista, saa niin kutsuttu wannabe-viestintävastaava tyytyä vielä vanhaan versioon. Kun se on joskus hamassa tulevaisuudessa, omalla huikaisevalla alkoholinkäyttötahdillani tyhjennetty, aion hankkia tuota uutuutta. Sillä nyt sitä tosiaan saa, vaivaiseen reilun 11 euron hintaan.

Kaupungin tuorein brunssi

2011-11-29T15:36:00.010+02:00

Sunnuntai, tuo brunssipäivien kuningas! Menneenä sellaisena edellisiltaisten sushibileiden ajoissa uuvuttamat ruokailijat tempaisivat sängystä yllättävän aikaisin, joten eikun nenä kohti keskustaa ja kaupungin oletettavasti uusinta brunssia, Silk Clubia. Melko moneen kaupungin aamuruokaloista tutustuneena uskalsin odottaa hillitöntä suosiota, kamalaa ruuhkaa ja ikuisuuden pituisia jonoja. Vaan kuinka väärässä osasinkaan olla - ilmeisesti Helsingin tuorein brunssipaikka on vielä niinkin lapsenkengissä, etteivät edes asiakkaat ole löytäneet paikalle. En ymmärrä, sillä puskaradio osasi kuitenkin supista Silkistä löytyvän mm. macaroneja.

Silkin brunssi on kilpasiskoistaan poiketen ehkä hivenen ruokaisampi. Tutusta buffetpöydästä kun löytyvät niin alkupalat, ihan oikeat pääruoat keittoineen kuin jälkiruokavalikoimakin. Tosin itsehän tietysti keräsin heti alkupalapöydästä lautaselleni sen kokoluokan vuoren, ettei lämpimiä herkkuja tarvinnut edes harkita. Vaan uskotteko, kun sanon, etten koskenut myöskään täytekakkuun tai joulutorttuihin. Sen sijaan kasasin jälkkärilautaselleni hirvittävän määrän hedelmiä ja pakotin ruokailuseuran hamstraamaan minulle niitä macaroneja yhden joka väriä.

Siitä huolimatta, että brunssi maksoi ilman shampanjaa 17 euroa (kuplilla 22 euroa) ja on todennäköisesti siten myös Helsingin kalleimmasta päästä, menisin uudestaan. Kaupungin paras hedelmävalikoima (appelsiineja, omenia, kiivejä, mansikoita, passionhedelmiä, ananaskirsikoita, melonia, viinirypäleitä, luumuja...) ja tietysti ne macaronit. Seuraavan kerran tosin tahdon tänne ilman, että edellisenä iltana on neljään pekkaan juhlittu noin sadan makin sushifiestaa.

Lopullinen tuomio? Mahaparka varmaan toivoisi uutuusbrunssin puolittavan listan herkkumäärän tämänhetkisestä, mutta oikeasti antaisin pienenpientä miinusta ainoastaan siitä, että:

- Brunssi on aamupäiväaktiviteettia (viikonloppuisin aamupäivä voi toisilla olla myös puolenpäivän jälkeen, vaikka brunssi aukeaakin jo kymmeneltä), joten tahdon verhot pois ikkunoiden edestä ja discovalojen sijaan riittävän valaistuksen. Tunnelma on ihan jees olla olemassa, mutta tahdon silti nähdä, mitä syön, ja tanssilattian läpi hoipertelemani ruoanhakumatka ei taatusti johtunut edellisillan juomista, vaan katossa pyörivästä discopallosta.
- On toki jo plussaa, että pöydän päässä kerrotaan päivän menu, mutta tahtoisin silti tietää, kumpi niistä pasteijoista on kasvis ja kumpi kana. Sen sijaan esim. coctailpiirakan uskon suurimman osan tunnistavan ilman nimeäkin.
- Trendikahviloissa juodaan kaikki limuista kahviin samasta lasista, mutta minä kaipaisin omaan teemukiini korvan. Tai suurempaa lasia paksummasta materiaalista eli selkeästi eri astian kuumalle juomalle. Niin ja esimerkiksi naapurista saisi hieman parempaakin teetä kuin yhtä laatua perus-Liptonia. Vaikka Yellow Label ihan ok teetä onkin, on se mielestäni aina vähän teenjuojien aliarvointia.

Hyvä brunssi Silkissä silti on. Vai voiko se mitenkään muka olla huono, jos loppupäivä kului ihan mukavasti yhden omenan voimin eikä vielä näin tiistainakaan ole juuri nälkä. Näin sitä syödään kaikkien ravinto-oppien ja terveyskäsitysten mukaan...

Nyt joulu on

2011-11-27T17:22:00.000+02:00

Vaikkei ulkona puhaltava myrskytuuli ja harmaa syyssade kovin jouluiselta tunnukaan, sai tänään vihdoin avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja sytyttää tunnelmavalot. No joo, tunnustan, tälle kaudelle uutena ostamani moderni joulukuusi on kyllä valaissut iltojani jo alkuviikosta ja loputkin kynttilät asettelin paikoilleen eilisiin sushijuhliin.

Kyllä nyt kelpaa käpertyä peiton alle puhaltelemaan glögikuppiin, kun edes iltaisin tuntuu himpun jouluisemmalta. Jostain syystä tämä tyttö nimittäin odottaa tänä vuonna joulua kaksi kertaa suuremmalla lapsenriemulla kuin viime vuosina. Tiedä sitten, miksi.

Kulttuuria, kulttuuria

2011-11-25T21:27:00.000+02:00

Olen hankkinut elämäni sivistyneimmän harrastuksen. Viime keväänä kokoon kutsuttu tyttöjen kirjaviinikerho on tämän syksyn aikana ehtinyt kokoontua jo kahdesti. Kivoja tyttöjä eri kaveripiireistä, hieman hyvää iltapalaa, pari pulloa viiniä ja yhdessä valittu kirja. Kutsuisin oikeastaan parhaaksi tavaksi viettää tavallista, arkista keskiviikkoa.

Aloitettiin kerho kunnianhimoisesti suoraan huipulta ja luettiin ensimmäisenä to-del-la sivistyneesti Saatana saapuu Moskovaan - tai siis pieni osa porukkaa luki. Minä luin. Venäläisen klassikon kahlaamisen jälkeen tunnelmaa jostain syystä kevennettiinkin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisella. Molemmat tällaiselle kaltaiselleni epälukijaille yllättävää kyllä ihan mieluisia kokemuksia. Itse asiassa olen tämän vuoden aikana innostunut lukemaan enemmän kirjoja kuin todennäköisesti edellisenä vuosikymmenenä yhteensä.

Eikä pidä unohtaa, että kirjojen lisäksi kerhoon kuuluu tosiaan tasavertaisena osa-alueena myös se viini. Tarkoituksena olisi paitsi juoda kavereiden lempiviinejä, myös tutustua ja opetella hieman ymmärtämään viinimaailmaa. Itse yritin valkkarityttönä viimeksi urheasti tsempata espanjalaisten punaviinien teemailtaa. Eihän se kovin hyvää ollut, mutta edes alku minun ja punkun todennäköisesti pitkällä ja kivisellä tiellä - toisena maisteltu Les Crestes oli kuitenkin jopa tottumattoman makuuni melko oivaa.

Kerhon ihanalla emännällä on muuten parhaiten aiheeseen sopivat puitteet. Maailman kauneinta asuntoa koristavat vanhat, täydellisesti kuluneet pöydät, hyllyt ja nurkat täynnä kirjoja, kaapit pullollaan aarteita sekä kaunis kokoelma hopea-astioita. Vaikka oma sisustusmakuni onkin hieman modernimpi, skandinaavisempi ja minimalistisempi, on muutamaan otteeseen jo alkanut epäilyttää, miten tulevaan uuteen asuntooni puhalletaan sitä lämmintä kodin henkeä...

Täällä ei ole kilttejä lapsia

2011-11-15T19:50:00.005+02:00

Toiset ovat helppoja, minä olen varma. Aloitellaan kuitenkin tauon jälkeen näin varovasti ja suuremmitta lupauksitta. Sukukin on nimittäin jo epäillyt minun kuolleen. Olkoon tämä ensimmäinen tikulla jäätä -postaus siis suunnattu sinne: kyllä täällä vielä henki pihisee. Tosin ehkä tästä joku muukin voi ja saa insipiroitua, mene ja tiedä.

Tänä vuonna en koe ansainneeni yhtään joululahjaa. Ei sillä, etten olisi ollut tarpeeksi kiltti, vaan lähinnä siksi, että olen lahjani jo saanut. Koska yhdestä ja toisesta paikkaa on vakuutteluistani huolimatta kyselty joululahjatoiveita, päätin tehdä listan. Se ei ole aivan yhtä pitkä kuin silloin pienenä, jolloin joulupukille lähti toiveita sadasta Pätäkiksestä, vihreistä kuulista ja... näköjään en muista toivoneeni mitään muuta spesifiä kuin karkkia... no, ehkä Aikakoneen levyn.

Nyt olen onneksi jo iso tyttö ja pärjään hyvin myös ilman namusia. Rakas joulupukki, toivoisinkin, ettet toisi karkkia. Paitsi tietysti, jos olet hankkinut niitä jo, onhan ne jonkun syötävä, jotteivät pilaannu. Sen sijaan toivon tänä jouluna yhtä asiaa: en yhtään mitään. Jollei tämän toiveen toteuttaminen jostain syystä onnistu, satuin keksimään pari muutakin tarpeellista vaihtoehtoa:

1. Epäilen, että suosikkikasvorasvani, Madaran Deep Moisture Fluid ja Regenerating Night Cream, alkavat kohta vedellä viimeisiään, joten uskon, että ne viihtyisivät kuusen alla. Lisäksi pidän niin ikään Madaran sävyttävästä päivävoiteesta, erityisesti sävystä Sun Flower.

2. Omistan jo kaksi talvitakkia, mutta vain yhden heijastimen. Lienee hieman riskialtista luottaa lahohkoon päähäni, jotta muistaisin vaihdella pöllöäni aina päällä olevan lämmittäjän hihaan. Elina Aallon ja Saara Renvallin suunnittelama, valkoinen tuplasulka-heijastin on kaunis. Nimenomaan tuo kaksisulkainen, muu ei kelpaa.

3. Jo pidempään olen toivonut teekannua, jossa olisi irtoteelle soveltuva sihti ja Marimekon kannuissa sellainen on. Ymmärtänet varmaan, etten pidä siitä vaaleanpunaisesta, unikkokuosisesta kannusta. Sen sijaan valkoinen tai Räsymatto-pilkullinen sopisi uudenkin asunnon pöydälle. Mustakin olisi kiva, mutta sitä ei taida olla olemassakaan.

4. Pitkästä aikaa kunnolla tulta alleen ottanut juoksuharrastus on talven tullen alkanut kaivata uusia varusteita. Joku urheiluun soveltuva, mukavan hengittävä aluskerrasto olisi tarpeen. Vaihtoehtoisesti yksittäinen, nätti pitkähihainen, mikä päällä kehtaisi vielä keväälläkin painella uusilla lenkkipoluilla. Minua kiinnostaisi myös seurata harrastukseni kehittymistä nykyistä paremmin, joten tarvitsisin joko vanhaan iPodiini Nike+ -setin tai iPhonelleni (mallia 3G) jonkinlaisen käsivarteen kiinnitettävän pussukan. Joo, ja heijastin tähänkin, sellainen lätkäistävä, joka ei hakkaa kylkeen juostessa.

5. Ennakoin. Pyysin jo superajoissa tuparilahjaksi uutta imuria. Pölypussiton Dyson olisi hieno, muttei tuo kuvan sininen - ehkä musta, harmaa, punainen, oranssi tai keltainen. Puolet imurista voisin ottaa jo jouluksi, niin ei tulisi yhdelle lahjalle turhan paljon hintaa. Tai vaikka kolmasosan? Yhden takapyörän?

Kuvat: 1 2 3 4 4 4 4 5

Nisonen, McCartney, Acne ja moni muu

2011-11-13T15:30:00.002+02:00

Siinä vaiheessa blogilla menee kai jo aika huonosti, kun kaverit utelevat, koska aiot päivittää sen sijaan, että nurisisivat kirjoittamiseen kuluvasta ajasta. "En tiedä", olen vastannut kaikille kyselijöille. Ei vain ole kerrottavaa. En jaksa kuvailla ostoksia samaa valkoista seinää vasten, kukaan ei ole ottamassa kuvia uutuuksista käpälöissäni enkä oikeastaan ole edes käynyt missään, mistä olisin itse voinut kuvasaalista jakaa.

Tämä ei kuitenkaan ole loppu, vain tällainen määrittelmättömän pituinen tauko. Toki, jos jollain on ollut ikävä (epäilen), otan mielelläni vaikka jonkun postaustoiveenkin vastaan.

Jotain tälläkin alueella kuitenkin on näinä hiljaisinakin viikkoina tapahtunut. Lisäsin nimittäin tuonne oikeaan palstaan linkin Huuto.net-kohteisiini. Nyt siellä olisi jopa jotain uutta huudettavaakin.

Ps. Jos on tylsää, käy tykkäämässä mun kengistä siinä kisassa, mistä voi voittaa uudet popottimet. Arvostaisin. Pahoittelen, jos tämä postaus nyt oli tällainen suunnaton pettymys - pelkkää mainosta.

Perussuomalaista apetta

2011-10-25T20:10:00.002+03:00

Tiedän, riittää jo ruokajutut, mutta tämä on vain aivan pakko jakaa.

Ameriikanmatkaaja palasi aamulennolla viikkokausia kestäneeltä reissultaan mukanaan vain yksi toive: tee jotain suomalaista ruokaa. No, minäpä tyttö tein. Tortilloita sekä jauhottoman suklaakakun. Eh.

Tuossa se uuden mantereen valloittaja nyt nukkuu (ja tokenee välillä hokemaan "what's going on") jollain täysin eri aikavyöhykkeellä kuin minä, joten kiskon parhaani mukaan kaksin käsin jälkkärikakkua napaan. Jostain syystä sorrun aina ravintolassa tilaamaan suklaakakkua kermavaahdolla, mascaponella, jäätelöllä ja ties millä mitä mielikuvituksellisimmilla lisukkeilla. Lähes koskaan se ei kuitenkaan vastaa sitä sellaista ihanan pehmeää, kosteaa ja raakaa, täydellistä suklaaunelmaa. Tästä lähtien vaan ei tarvitse enää pettyä - teen itse parempaa. Ja se oli uskomattaman helppoa!

Kuume nousee

2011-10-20T13:32:00.007+03:00

Pari päivää sitten yllättänyt flunssakuume alkaa nyt olla pikkuhiljaa selätetty, mutta toinen tauti tekee uhkaavasti jo tuloaan. Nimittäin sisustuskuume - odotettavissa eksponentiaalista lämmön nousua kevääseen saakka.

Onneksi hankin nykyiseen asuntooni aikoinaan niin mieluisia kalusteita, ettei kovin suureen sisustusremonttiin tarvitse ryhtyä. Tärkeimmät eli sänky, sohva ja ruokapöytä löytyvät siis jo ennestään, joten uusia elementtejä voinee shoppailla pikkuhiljaa vielä muuton jälkeenkin. Koska uusi asuntoni kuitenkin on tämänhetkiseen yksiööni verrattuna suorastaan linna, on jotain hankintoja pakko tehdä.

Ykkösenä ja siten myös tärkeimpänä listalla on ruokapöydän tuolit. Tällä hetkellä en omista kuin yhden tuolin, joka sekin toimittaa pääasiassa työtuolin virkaa. Vaikka ihan kiva edelleen onkin, se saanee jatkaa uudessakin osoitteessa jossain muussa käytössä kuin "ruokailutilan" paraatipaikalla. Salaa olenkin haaveillut vähintään neljästä valkoisesta, puujalkaisesta Vitran Eames Plastic Side Chairista. Haaveillahan saa aina... Myös pari läpinäkyvää tai mustaa Kartellin Ghost-tuolia kelpaisi mitä mainoimmin, puhumattakaan Artekin Mademoisellesta. Tosi tavallista, tylsää ja kaikilla on samat, tiedän.

Lisäksi toivoisin uuteen asuntontoon toista Tord Boontjen suunnittelemaa Garland-varjostinta edellistä muhkeuttamaan. Jos unelmatuolini ovat hintaluokassaan hieman oman budjettini yläpuolella, tätä löytyy sentään eBaystä ja jopa kotimaisesta Huuto.netistä sopivan huokeahkoon hintaan. Huutokauppasivustoja olenkin tässä sairastelun lomassa selaillut varjostimen lisäksi myös valomainoskirjanten kuvat silmissä kiillellen. Tahtoo!

Onneksi todellisuus uusien hankintojen suhteen on vielä niinkin ruusuinen, etten ole ostanut juuri mitään. Yksinkertaisiin, typografisiin juttuihin mieltyneenä kipaisin kuitenkin heti asuntokauppojen varmistuttua H&M Homeen hakemaan jemmaan pari kynttilää. Toki arvostaisin näitäkin enemmän alkuperäisinä, mutta koska en pidä tuoksukynttilöistä, nämä riittävät tällä kertaa. Jäipä rahaa muuhunkin.

Totuushan on sitä paitsi se, etten ole vieläkään edes kaivanut asunnon pohjapiirrosta kansiostaan. Mitat täytyisi ottaa ja laskea seinien pituuksia, mutta ehkä tässä ei ole kiire - muuttoon kun on vielä kuukausia.

Kynttilät: H&M Home 5,95 euroa

Sunnuntaina syödään aina

2011-10-16T22:04:00.002+03:00

Varoitus: seuraavaa ei suositella nälkäisille!

Mitä saadaan, kun yhdistetään seitsemän nälkäistä viikonlopunviettäjää, yksi koira ja hitaan laiska sunnuntai? Ei, se ei ole laatikkokaupalla noutoruokaa ja onnellinen lähipizzerian omistaja. Vaan karjalanpiirakoita, itse tehtyä saaristolaisleipää, patonkia, munavoita, hummusta, leikkeleitä, kaloja, pastasalaattia, porkkanaraastetta, coleslaw, hedelmäsalaattia, pekonia, nakkeja, juustoja, munakokkelia, tsatsikia, kakkua, muffinsseja, pullaa... Noin vain osan herkuista mainitakseni. Toisin sanottuna överein megamahtimättöbrunssi ikinä koskaan. Määrä, jolla koko vatsojaan onnellisesti taputteleva porukka viettäisi sunnuntaita samalla tapaa todennäköisesti seuraavat viisi viikkoa.

Huh, veikkaan, etten tarvitse ruokaa enää koskaan.

...Niin siis pian on sunnuntai?

Työmyyrän terveiset Muotiviikolta

2011-10-09T21:09:00.007+03:00

Tänään olisi voinut tyhmempi luulla, että tytöllä on krapula. Pöh, enemmänkin kärsin viikon varrella reiluilla ylityötunneilla kerätystä työkrapulasta, jos jostakin. Lääke on tosin molempiin vaivoihin aivan sama: paljon televisiota, missattuja lempisarjoja, iso kasa herkkuja ja pitkät unet. Vaikka Muotiviikon työrupeamani oli vähintään puolet helpompi kuin vuosi sitten, oli eilisillalla yhtä juhlaa seistä kotimatkalla pimeällä ja yllättävän hiljasella ratikkapysäkillä tuijottamassa olemattomia tähdenlentoja.

Kuvissa siis viikon aikana muistikortille kertyneet, lavalle astelleet vaatelempparit. Lisää ja suurempia kuvia löydät esimerkiksi täältä. Muut Muotiviikon ykkösjutut olivat kohdallani mm. bändien bäkkäriruokarääppiäiset, Valion juustotiski (jossa vierailtiin Stellan kanssa niin tiuhaan, että juustopojat alkoivat jo katsoa hieman pahasti) ja lauantain vip-tilaisuudesta pöllityt lohisuupalat. Hmm, mitä tämä kertookaan minusta? Yhtään niin mukavaa ei sen sijaan ollut kaupungin liikennemerkkien kimppuun hyökännyt myrsky (huh, onneksi kukaan ei jäänyt sen kaatuvan alle), sadevedet päälle ryöpyttänyt auto, täysi bussillinen kovaan ääneen laulavia espanjalaisia ja keskustallinen haalaribilettäjiä tai samalle viikolle sattuneet, aivan liikaa uniaikaa vieneet asunnon paperiasiat (nimmarimäärä tätä nykyä jo jotain päälle 30, täysin valehtelematta)... mutta ei puhuta niistä.

Ps. Uhkauksistani ja viikon varrella tekemästäni ahkerasta harjoittelusta huolimatta en otsikoinut tätä(kään) postausta informatiivisesti esimerkiksi nimellä "Muotiviikko".

Hello my precious

2011-10-06T09:57:00.003+03:00

Okei, olen ehkä vähän huijannut, kun olen väittänyt, etten ole tehnyt mitään. Mitä nyt tuollaisia pikkujuttuja, ihan mitättömiä, mitä niistä mainitsemaan. Nyt on kuitenkin jo nimi kahdeksaan kertaan raapustettu alle, joten voinee alkaa uskoa viimeaikaisten tapahtumien jopa olevan totta.

Melko tasan kaksi vuotta sitten se alkoi: perustin asuntosäästötilin, ihan yksin. Tämän kesän lopulla aloin hiljalleen tosissani tutkia Helsingin asuntotarjontaa. Kaikki oli kallista, rumaa, remontoimatonta ja oikeastaan melkolailla tasan sitä, mitä en ainakaan halunnut. Kävin jopa kolmessa näytössä useamman kuukauden aikana - ajassa, jossa Perus Pertti Asunnonostaja luullakseni ehtii kiertää jo kymmeniä luukkuja. Myönnän, että olin ehkä nirso, mutta onhan se suuri sijoitus, perustelin. Ja masennuin.

Olin varma, että tiedän kyllä, kun Se Oikea osuu kodalle. Olin tosin myös täysin varma, että puheet siitä, miten sen sitten tietää, on todellisuudessa täyttä vaaleanpunaista puppua. No, kuten arvata saattaa, nyt voin käsi sydämellä vannoa, etteivät ne ole. Oikeastaan koko asunnonetsintäajan tiesin, mikä netin myyntisivustojen taloista oli minun. Siellä se istui ja odotti täydellisenä koko sen ajan, minkä käytin turhaan muiden vaihtoehtojen pähkäilyyn. Ei se lopulta vaatinut kuin yhden viattoman junamatkan Varkauteen ja sunnuntaina oltiin jo katsomassa Minun asuntoani.

Että näin siinä nyt sitten kävi, tulin hankkineeksi elämäni pisimmän talven. Keväällä kutsuu täysin uudet ympyrät, uudet bussilinjat, uudet lenkkimaastot. En valita!

Paitsi ehkä vähän odotuksen suunnattomasta pituudesta...

Puitteet kunnossa

2011-10-03T19:12:00.002+03:00

Hyvän ruoan ystävänä olin melko innoissani, kun perjantaina käytiin työporukalla testaamassa entisen Meccan tilalle pystytetty Glöd Bar & Grill. Meccassa en koskaan ehtinyt käydä, mutta seuraajansa näytti sisustukseltaan hyvältä ja kyseiseen tilaisuuteen sopivan fiiniltä.

Mielellään sitä kannattaisi uusia paikkoja ja kirjoittaisi aina pelkästään positiivista, mutta... se tärkein, ruoka, maistui ikäväkseni aika turhalta. Kasvismenu taisi sentään olla hieman lihavaihtoehtoa parempaa, muttei sekään paljon keskinkertaista kummempaa. Itse kuitenkin tiesin, mitä syön (mm. tomaattikeittoa ja mantelitryffelikeittoa) - toisin kuin lihan ystävät, joiden arvaukset oli kaikki todennäköisesti keskenään yhtä lähellä totuutta. Lisäksi palvelu oli huonompaa kuin Rossossa. Ei tarvinne erikseen mainita, että petyin.

Pisteet kuitenkin ihan nätistä tupakkateltasta (terassista?). Ainuttakaan kiitosta ei tosin sitten herukaan mm. siitä, että melkein hukkasivat mun nahkatakin narikkaan. Virheitä ja erehdyksiä sattuu, mutta että näin monta yhdelle kertaa. Ei nyt kyllä pysty suosittelemaan yhtään. Lauantaina mentiinkin sitten perjantain pettymystä kompensoimaan siististi, coolisti ja tosi hipsteristi juurikin sinne Rossoon. Ehkä tämä on se 90-luku, joka muodikkaasti tulee takaisin? Nimittäin lohi tattikastikkeella, kyllä kiitos! Taso just eikä melkein sitä, mitä odotti ja salaattikastike yhtä taivaallista kuin silloin aina ennenkin. Että näin tällä kertaa...

Johan nyt on markkinat!

2011-09-26T22:32:00.001+03:00

Tässä sitä taas ollaan. Epätoivoinen tukan kasvattamisyritys kariutui jälleen kerran siihen, että kymmenen senttiä latvoista on kuollutta, hiljalleen takuttuvaa hamppua. Viimeiset viikot kuusi viikon seitsemästä päivästä on ollut huonon tukan päiviä. Niin vaikeaa kuin se onkin uskoa, en vain kuulu siihen onnekkaaseen joukkoon, joka omin karvoinensa pystyisi hankkimaan olkapääpituisen, kiiltävän letin. Elättelin toiveita trendikkään kevyesti sisäänpäin taitetuista latvoista ja simppelistä hiusmallista, mutta nyt lienee taas se hetki, jolloin on aika myöntää tappionsa ja heittää unelmat romukoppaan kuivien latvojen kera.

Viimeiset vuodet tukassani on ollut Sara La Fountain -nimellä kulkenut peruspolkka eli bob. Totta puhuakseni rakastan mallia edelleen (minulta pitäisi kieltää Saran blogi - voi tuota tukkaa!), mutta joskus lienee aika uusiutua - mielellään ennen kuin huomaat kulkeneesi 20 vuotta liian kauan samassa, turhan nuorekkaassa leikkauksessa. Uusi tukkamallini saisikin olla asteen entistä helpompi. Sellainen, jota ei välttämättä tarvitsisi joka päivä suoristaa. Rento, lentävä, otsatukallinen hässäkkä, joka ei pienestä syyskosteudesta säikähdä. Onko sellaista?

Oikeastaan en edes tiedä, mitä haluan, mutta selatessani inspiraatiokuvia netistä, keräsin tiedostamattani talteen melkoisen samantyylisiä leikkauksia. Jos nyt istuisin kampaajan tuoliin, antaisin ohjeeksi leikata takaraivolta vedettävän otsiksen ja mahtikäskyn katkoa huonot latvat kyyneltenkin uhalla. Ongelma onkin siinä, ettei minulla ole vakiokampaajaa ja tyttö, jolle tahtoisin, ei näköjään enää tee leikkauksia. Mikä kampaaja se sellainen on? Tämä on siis niin kutsuttu pattitilanne. Suosittelisitko omaasi?

Kuvat: ukhairdressers.com

Lumi teki loven lompakkoon

2011-09-25T17:38:00.004+03:00

En edes yritä selitellä: hiljaista on ollut. En ole tehnyt mitään mainittavaa, en viikkoon kaivanut kameraa laukusta enkä edelleenkään vaivautunut aikoihin yhteenkään asukuvaan. Ihan sama, nyt ei vain huvita.

Muutama hetki sitten järjestetyiltä Design Marketseilta sen sijaan odotin eniten Lumin pöytää. Tarpeen ja halun raja lienee häilyvä, mutta tässä tapauksessa, mm. loppukesäisen lomppakkoseikkailun jälkeen, saanen vedota ensimmäiseen. Tarvitsin siis mustan, suljettavan, sellaisen sopivan kokoisen laukun sekä nahkaisen, pienen pussakan siinä laukussa kuljetettavalle sarjalle huulirasvoja, muistitikkuja ja muuta satunnaista pikkusälää.

No, täytyyhän nörtillä salkku olla. Ristimaanikolla sellainen, jonka sulkumekanismi hyvällä tahdolla muistuttaa pakkomielteestä. Reilun satasen alennus ja tervetuloa uuteen kotiin talouden jo toinen Lumi. Kolmas rasti seinään iltabileiden rannelaukkunakin toimivasta, tummanvihreästä pussukasta.

Montako Lumi-asiaa yhteen Lumin laukkuun mahtuu? Ainakin kaksi ja useampikin, mikäli haluat tinkiä kamerasta, kirjasta tai sateenvarjosta.

Perjantain biisilista

2011-09-16T19:27:00.000+03:00

Tyhjensin viikonlopuksi kalenterin kaikesta muusta kuin Kallion puistokirppiksestä. Aina ei vain jaksa muuta kuin tuijottaa katsomatta jääneitä tv-sarjoja, syödä hyvin ja nukkua pitkään. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Talvi alkaa A:lla

2011-09-14T19:15:00.000+03:00

Tulkoon talvi, minä olen valmis! Viime kevättalvesta lupasin itselleni, että seuraavana talvena saan ostaa uuden villakangastakin. Sellaisen kunnollisen pituisen, joka peittää pepun. Tämä on kai asioita listaltani "mistä tietää, että on aikuinen" heti viinin juomisen, peston ja kapristen syömisen, luottokortin hankkimisen ja asuntolainan jälkeen. Tällä hetkellä ruksi on listassa 3,5 asian kohdalla (enää pitäisi opetella juomaan punaviiniä, syömään kapriksia vapaaehtoisesti ja, niin, kohta ottaa se asuntolainakin toivottavasti). Siis takin helman pidentymisen lisäksi aika monta aikuispistettä.

Koska olen edelleen enemmän tai vähemmän onnistuneesti turhien asioiden shoppailulakossa, olin suhteellisen onnellinen, kun täydellinen villakangastakki löytyi käytettynä Huuto.netistä. Simppeli, aikaa kestävä malli, laadukas materiaali ja kaiken lisäksi lempimerkkiäni. Myönnän, takki maksoi varmaan saman verran kuin ei-niin-merkkitavara kaupassa, mutta jos tahtoo pukeutua päästä varpaisiin ruotsalaiseen hipsterimerkkiin, on kai parempi tehdä niin käytetyillä vaatteilla kuin laittaa koko asuntosäästötili haisemaan.

Vaan mikä on tuo toinen takki siinä vieressä, kysytte varmaan seuraavaksi. No, uuden kovemman pakkasen takin tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jos olit jo viime talvena kateellinen siskosi takista, lienee parempi ostaa sekin pois lojumasta, kerran toinen tahtoo siitä luopua. Tänä vuonna talvi on siis yhtä aata. Acnea ja APC:tä. Voisi se huonomminkin kai olla. Olen tyytyväinen.

Ps. Huijasin, en ole valmis. Jos sovitaan, että on kesä vielä... hmm... sanotaanko vaikka seitsemän kuukautta?

Ei taas niitä eläinkuvia!

2011-09-11T19:20:00.002+03:00

Sunnuntai + Korkeasaari = normipäivä. Vaan kuka lupasi ottaa mukaan ihan täysin väärän objektiivin päivänä, jolloin olemattomaksi epäilty manuli-kissa suostui ilmestymään piilostaan...

Viimeiset minuutit

2011-09-11T11:01:00.001+03:00

Näiden, perjantaisten, tyttöjen sushijuhlien ruokakuvien myötä muistuttaisin, että Huuto.net-kohteeni sulkeutuvat tänään. Käy huutamassa itsellesi halvalla esimerkiksi uusi talvitakki, kiva syysparka tai se niin kutsuttu Zaran bloggaajalaukku. Sain myös noottia siitä, että objektiivi lähtee liian halvalla... Kaikki kohteet löydät siis täältä.

Pelonhallintaa

2011-09-07T22:16:00.001+03:00

Minä en ymmärrä veneistä mitään. Soutaa en osaa, purjehtinut en ole koskaan ja uinkin melko surkeasti. Pienenä roikuin aina soutuveneen köydessä ja kiljuin "vene karkaa". En usko, että se koskaan karkasi, saati yritti, olin vain epäluuloinen. Tänä kesänä kävin soutelemassa kerran (äiti souti) ja pelkäsin kuollakseni. Oltiinhan sentään maksimissaan kymmenen metrin päässä rannasta, järvellä, jossa oli melko tyyntä.

Kun työsähköpostiin kuitenkin kilahti kutsu purjehtimaan, lähdin innolla mukaan. Näin miten istutaan kannella auringonpaisteessa, juodaan vähän viiniä ja välillä säädetään purjetta. Joku ehkä kertoisi, miten vene toimii, saataisiin kokeilla itse, ehkä hieman ohjatakin.

Yhtään en sen sijaan osannut odottaa sitä, miten istuisin kauhuissani täyskallistuneessa kilpaveneessä, kiskoisin kaikin voimin isoa purjetta kireämmälle, vaihtaisin puolta aina käännöksessä ja muistaisin kaiken tämän lisäksi varoa vaarallisesti heilahtelevaa purjetta. Olisihan se jollekin ammattitermejä käyttävälle ollut selvää, itse en tajunnut edes googlata - ei tullut mieleenkään siitäkin huolimatta, että veneen nimi toi mieleen vastikään kisatut Tall Ships Racesit.

Kyllä, pelkäsin. Paljon. Todella paljon. Ilmeeni olisi varmasti ollut ikuistamisen arvoinen, kun ilman mitään ihmeempiä koulutuksia, kaikkien hienojen venetermien hämmentämänä käännyttiin kulmaan, missä matkaa alettiin tehdä. Huhhuh! Sanoin, että jos tästä selviän, en enää koskaan pelkää soutuveneitä. Hieman tosin pelkäsin, että saattaisin kammota reissun jälkeen sitä lauttaa, jolla vielä pitäisi palata takaisin mantereelle.

No, kuten arvata saattaa, kaikesta pelosta huolimatta selvisin. Pelkäsin, mutta olihan se samalla todella siistiä. Kokemus, jollaista ei varmasti toista heti tule. En tosin ole vielä aivan päättänyt, menisinkö, mikäli mahdollisuus tulisi. Ehkä. Todennäköisesti. Sillä niinhän ne pelot voitetaan, kohtaamalla ne.

Ps. Jostain syystä itse purjehduksesta ei ole kuvia. Oli liian kiire pidellä kiinni kuvan punaisen Audi-veneen laidasta ja huolehtia, että todella epäpurjehduksellisiin kenkiin verhotut jalkani pysyvät kiinni kannessa. Muuthan istuivat veneen laidalla, minä lattialla.

Ruokaunelmia

2011-09-03T15:08:00.001+03:00

Näin puoli viikkoa unta paitsi perjantaista, myös lampaankääpähampurilaisista. Suunnittelin tekeväni sämpylät itse, laittavani väliin salaattia, tomaattia, sipulia, valkosipulista chilimajoneesia ja reilussa voissa paistetun sienen hatun. Sitten ne ruojat kehtasivat tietenkin mennä ja homehtua ennen kuin edes ehtivät minulle saakka.

No, ehkä tästä selvitään, sillä unelmoidun perjantain lempiohjelma oli illallinen Groteskissa. Falafelit, tattirisotto sekä huippuhyvä suklaa-asia.

Jämät Huuto.netissä

2011-08-31T22:50:00.003+03:00

Sain lauantaisen kirpparin jämät nyt vihdoin naputeltua Huuto.netiin. Huh, mikä homma. Vaan nyt on kuulkaa alehinnat, menkäähän huutamaan. Yllättäen suurin osa merkkitavarasta ei Valtterissa kaupaksi mennyt (nokun ei maksanut 50 senttiä!), joten siellä ne on Tiger of Swedenit, Minimarketit, Ivana Helsingit, Swedish Hasbeensit, Finskit, Antti Asplundit ja muut. Nyt viimein huudettavana myös mun vanha objektiivi.

Bää bää bää

2011-08-28T17:06:00.000+03:00

Kaikki ajallaan

2011-08-27T19:34:00.006+03:00

Edellisen kirpparipäivän myyntivoitoilla ostin itselleni uuden, ohuemman nahkatakin. Tällä kertaa suunnitelmissa ei kuitenkaan ollut mitään tiettyä, sillä kuvittelin lähinnä meneväni Valtteriin Iidan seuraksi. "Ei mulla taida olla mitään myytävää, mutta enköhän mä nyt jotain keksi", sanoin. Kiskoin parin hassun jämätavaran kaverit suoraan käyttövaatehyllyiltä ja päätin tuoda loput suosiolla kotiin, jollei mene kaupaksi.

Parasta kirpparipäivissä onkin aina juuri se kotiinpaluu: kun voit joko ihastella tekemiäsi löytöjä, laskea päivän saldoa tai parhaassa tapauksessa molempia. Tämänpäiväinen pöydän takana töröttäminen poiki Filippa K:n neuleen (3 euroa), Whyredin t-paidan (2 euroa) sekä jo pitään haaveilemani uuden rannekellon.

Ruotsalaisen Triwan kelloihin törmäsin vastikään Saran blogissa ja tiesin samantien, että siinä se on. Muissa blogeissa esitellyt Michael Korsin swarovskiunelmat ei oikein olleet omaan makuuni, mutta Triwassa oli sopivasti kokoa, näköä ja ennenkaikkea yksinkertaisuutta. Niinkin sopivasti, että oli pakko marssia lähes suoraan Valtterista kaupungille hakemaan uutukainen kotiin ennen kuin tuhlaisin rahat "vahingossa" johonkin muuhun, turhaan. Ei liene lainkaan yllätys, että päädyin tällä kertaa tylsästi mustaan. Siitäkin huolimatta, että tarjolla olisi olleet myös syötävän ihanat oranssi ja khakinvihreä. Oi voi! Mitähän sitä seuraavaksi täytyisi myydä, jotta voisi kerätä koko värisuoran?

...Nyt tosin pitäisi enää opetella laittamaan kello aikaan. Missä on mies, kun sitä tarvitset kiskomaan sen saamarin namiskan pohjasta? Eihän tämä nyt näin vaikeaa voi olla? Vai onko muka niin, että miesten kellona myyty laite vaatii miesten voimat?

Kuvat: Triwa

Edit/ Katsokaas, lapset, tämän hintaisissa kelloissa on näköjään käyttöohjeet. Ei sillä, että olisin niistä puoliakaan ymmärtänyt (24-hour sub-dial setting? Stopwatch hand adjustment?), mutta nyt käydään sentään oikeassa ajassa.

Käytettyjä, rumia vaatteita

2011-08-26T18:36:00.001+03:00

"Lupaan, etten osta enää mitään uusia vaatteita... Paitsi kirpparilta! Sitä ei lasketa, koska ne on käytettyjä... ja rumia!"

Puhelinkeskustelu bussissa.

Tervetuloa huomenna Valtteriin. Luvassa juurikin niitä käytettyjä ja rumia vaatteita taas kerran suoraan mun käyttövaatehyllyltä. Mukana myös parit kirjat, dvd:t, korut, kengät ja laukut. Mm. Minimarket, Tiger of Sweden, Swedish Hasbeens for H&M, Asos, Antti Asplund, Zara... Kaikki tämä eikä vielä riitäkään pöydästä numero 981. Nähdään.

Norppa kylässä

2011-08-25T20:42:00.007+03:00

Kaipaatko huomiota? Eikö kotona lotkauteta korvaakaan tekemisillesi? Ei hätää, vaivaan on täydellinen lääke.

1. Ota pyörä ja polje huomenna, perjantaina, Lasipalatsille klo 15.
2. Ole ajoissa.
3. Jollet ollut riittävän vikkelä, ota vuoronumero ja odota kiltisti vuoroasi noin puolesta tunnista puoleentoista tai jopa tuplasti. Tähän on jono, lupaan.
4. Askartele oma eläinvieraasi, mielellään mahdollisimman suuri. Parhaan lopputuloksen saat todennäköisesti päähän laitettavilla kotkilla ja karhuilla.
5. Ota taideteoksesi ja polje kotiin mahdollisimman vilkkaasti liikennöityä tietä, Mannerheimintie on hyvä.

Näin. Keski-ikäisiä helsinkiläisiä ei tosin näköjään saa hymyilemään, vaikka vastaan polkisi megasiisti (tässä yhteydessä ei lainkaan huono sanavalinta) puolimetrinen norppa. Aivan keskustassa suosio oli kuitenkin taattu - en uskalla edes ajatella, moneenko turistikuvaan päädyin, aika moneen.

Helsingin Juhlaviikkoihin kuuluva Eläimet kylässä -askartelutyöpaja siis vielä huomenna, perjantaina, Lasipalatsilla klo 15-18. Taiteiden yön eläinkulkue Lasipalatsilta Senaatintorille samana iltana klo 20.

Ravintolapäivä ai lav juu

2011-08-21T19:30:00.002+03:00

Se on kuulkaa hyvä sunnuntai kun voit istua Kaivopuiston nurmella ja joku muu paistaa sinulle parhaan hampurilaisen vuosikausiin. Lainkaan paha ei ollut myöskään ~~Myymälä~~ Ravintola2:n leipäsetti, vaikka gaspacho olikin loppu.

Ehkä tosin pitää himpun peukuttaa alas sitä, miten Iso Roballe oli eksyneet kaikki muutkin jälkkärinhimoiset vohvelin perässä eikä meille riittänyt enää - oma vika, alunperin suunnitelmissa kun oli liikkua jossain aivan muualla kuin ryysätyssä Punavuoressa. Onneksi sentään tajuttiin saapua Kaivariin pystytettyyn ravintola Me Gustaan heti avaamisaikaan, sillä kaikki purilaiset oli myyty jo ennen kuin itse saatiin ruokaa lautaselle. Noilla hinnoilla ei ihmekään. Nyt kun jostain vielä hakkeroisi sen salaisen reseptin, millä miesburgerini (huikeasti kuvailtu Nauta-Chili-Korianteri-Inkivääri pihvillä tehostettu majoneesi special sauce säNpylä) oli valmistettu, elämä hymyilisi siitäkin huolimatta, että seuraavaan Ravintolapäivään on taas aivan liian pitkä aika.

Flow'n lempparit

2011-08-20T16:46:00.002+03:00

Saahan kerran kesässä puhua yhdestä, samasta tapauksesta kokonaisen kuukauden? No, sai tai ei, tätähän tulee jo joka tapauksessa joka tuutista, joten miksen minäkin voisi.

En ole kriitikko, saati musiikkialan ammattilainen, joten en aio edes yrittää kirjoittaa sanaakaan Flow'n keikoista. Sallittakoon sävelkorvattomallekin kuitenkin toteamus, että eniten viime viikonlopun musiikkitarjonnasta harmittaa sosiaalisessa mediassa (yli)hehkutetun Janelle Monáen missaaminen sekä tietenkin perunut lempparini, Lykke Li. Onneksi tuli kuitenkin nähtyä jokunen muu oikein hyvin soittanut porukka: Jamie Woon, Shantel, Rubik sekä oman festarini avausesiintyjä Midlake. Sen sijaan vähääkään ei harmita se, että muiden jäädessä katsomaan omasta mielestäni kummallista MF Doomia, poistuttiin Tarun kanssa puolirandomilla valitulle Warpaintin keikalle.

Näin. Se oli sitten siinä. Kyllästyneille tiedoksi, Flow-hehkutukseni oli nyt tässä. Ei enää sanaakaan ennen mahdollista ensi vuotta. En lupaa, mutta lupaan yrittää.

Kirpputoriasiaa

2011-08-20T13:29:00.007+03:00

Myönnän, olen viime aikoina ollut maailman huonoin bloggaaja. Aika on vain täytynyt jakaa mm. päivä- ja friikkutöiden, lompakkoasioiden selvittämisen ja rahan nostamisen välillä. Silti käteinen on koko ajan ollut loppu, kun sitä olisi tarvinnut eikä tuhlaamattomuuden kanssa tasapainotellessa ole oikein ollut mitään kerrottavaa. Nyt viikonloppuna olen kuitenkin päättänyt nukkua univelkoja pois, joten ehkä jostain välistä löytyy tilaa blogillekin.

Eilen poljin sen sijaan työpäivän jälkeen Lumille hakemaan uuden hapsun (se oli ilmainen, täydellistä palvelua!) kotiin palanneeseen lompakkooni. Käytiin myös Tarun kanssa Kipossa, vihdoin, ja kurkkaamassa Monkin syyskamoja. Illan kohokohta oli tosin itse tehty pizza, irtokarkkipussi, sipsit, tsatsiki ja tv:stä tullut Tähtiportti-elokuva. Muiden tyttöjenilloissa sitä tehdään kasvonaamioita, puhutaan luomusta ja vertaillaan meikkejä, mutta meillä istutaan rönttösissä sohvalla ja syödään liikaa. Siis itseni palloksi mussutettuani päätin vielä jäädä kyseiselle sohvalle nukkumaan, jotta aamulla voisi tehdä paluun kirppariaikaan. Kesällä tuli kyllä pariin otteeseen käytyä Hietsussa, mutta jostain syystä en löydä sieltä koskaan mitään.

Valtterista sen sijaan tarttuu mukaan joka kerta jotain. Tällä kertaa löytyi aitonahkaiset shortsit, rannekoruja, harsoneule, vaalea neulosmekko, pitkään metsästetty khakinvihreä kauluspaita sekä maailman mukavimmat collegeshortsit. Kaikki yhteensä noin 25 eurolla.

Jos jotain positiivista pitää syksystäkin hakea, se on Valtterin herääminen sekä kerrospukeutuminen. Tosin omasta mielestäni vielä on kesä! Hehkuttakoot muut syysvaatteita, minä aion viimeiseen saakka keikkua shortseissa, topeissa ja t-paidoissa.

Jollet usko, tule katsomaan ensi viikon lauantaina, kun minut löytää Valtterista vaihteeksi sieltä pöydän toiselta puolen. Pöydän numero on 981 ja se sijaitsee heti pääovesta oikealle, noin puolivälissä pöytäriviä. En tiedä vielä yhtään, mitä aion myydä, mutta ehkä tästä jotain pientä saadaan kasaan. Myyntiseuraltani, Iidalta, sen sijaan löytyy kasoittain kaikkea kivaa aina vaatteista (M-L) laukkuihin ja kenkiin (39). Kuulemma parit miesten vaatteetkin. Joten nähdäänhän viikon kuluttua?

Tuhannen riemua

2011-08-15T18:37:00.000+03:00

Flow-viikonlopun sunnuntaina todellisuus iski lopulta kaikkien keijuvalojen, hyvän musiikin, mukavien ihmisten ja kauniin sään jälkeen vasten kasvoja, kun huomasin laukussani majailleen lompakon vaihtaneen maisemaa. "En mene, en lähde enkä taatusti ota kameraa", uhkasin, mutta pakkasin silti koko viikonlopun mukana kulkeneet tavarat laukkuun ja poljin murtuneena Suvilahteen. Pelkkä ajatus siitä, että tunnearvoltaan korvaamaton rakkauslompakkoni lojuisi sillä hetkellä jonkun kunniattoman varkaan taskussa tai vielä pahempaa, yksinäisenä ja mutaisena ojanpohjalla, toi kyyneleet silmiin.

Kaikista toiveistani huolimatta rakas ei odottanut pyörämatkalla eikä edes narikan löytötavarakorissa. Ei tullut vastaan myöskään festarialueella, vaikka katsoin joka kulmasta, mistä olin viimeisen näköhavainnon jälkeen kulkenut. Luovutin, katsoin Rubikia, jopa nautin Jamie Woonista ja voin sanoa olleeni Kanye Westin keikalla. Söin myös festarin parhaat ruoat: Tamarinin paistettua nautaa thaibasilikalla ja chilillä sekä Groteskin marinoidut mansikat mascarponemoussella.

Kaikesta huolimatta unohtumattomien festareiden jälkeisenä, arkisen harmaana maanantai-iltapäivänä puhelin hälytti tuntematonta soittajaa. "Löysin sun lompakon Linnanmäen parkkipaikalta", soittaja sanoi. Kestohymy kasvoilla poljin kotiin, vaikka rahat onkin viety ja lounarit varmasti jo syöty. Nauratti, vaikka taivaalta tuli vettä vaakatasossa ja pisarat putoilivat kypärän lipasta paidan kaulukseen valuen. Tämä on se hetki, kun voi sittenkin uskoa vielä rehellisiin ihmisiin ja siteerata hyvillä mielin Lauri Tähkää. Hyräillä Poika saunoo ja Me ollaan sankareita kaikki, sillä ne nyt vain ovat ensimmäiset riittävän onnelliset laulut, jotka päähän putkahtavat.

Huomenna nähdään taas.

Kesän kauneimmat juhlat

2011-08-13T10:44:00.000+03:00

Tänään taas. Tulkaahan moikkaamaan, jos törmätään.

Tule jo, Flow

2011-08-11T22:36:00.002+03:00

Festarit on niitä elämän poikkeushetkiä, kun kolmeen päivään ei käydä suihkussa, nukutaan auringon kiehuttamassa teltassa ja riehutaan samassa, jo ensimmäisen bändin hikeennyttämässä paidassa läpi viikonlopun. Sanomattakin lienee selvää, että minä en ole festari-ihminen.

Tahdon mukaani vähintään yhden vaihtopaidan per päivä ja vielä pari varalle. Aivan taatusti en suostu poistumaan kotoa ilman kameraa ja kassillista ekstralämmikettä - asioita, jotka lukottomasta teltasta katoaisivat nopeammin kuin vahtimatta festarileirintään jätetty kaljapäkki. Jaksan sitä paitsi nauttia ohjelmasta huomattavasti paremmin, kun takana on kunnon yöunet omassa sängyssä. Enkä muuten edes omista niin huonoja kenkiä (kumisaappaita lukuunottamatta, ne voi aina huuhdella), jotka voisi sotkea ravassa.

Niinpä tänään oli hieman ikävähkö yllätys, kun tulin kotiin Flow-festarin naru ranteessa eikä suihkusta tullut lainkaan lämmintä vettä. Nähtävästi tänä vuonna todellisuus iskee takaisin, sillä aikoihin en ole edellä mainittujen syiden takia kiertänyt muita kuin pääkaupunkiseudun juhlia. Uskon, että todennäköisesti seuraavaksi sängystä katkeaa jalat...

Viimeisiä viedään

2011-08-09T22:43:00.004+03:00

Lempivärini on punainen, musta, ruskea, nude ja khakinvihreä. Kaikkein mieluiten syön caesarsalaattia, sushia tai lähes mitä tahansa kunhan siinä on chiliä ja valkosipulia (tai tsatsikia). Tahtoisin matkustaa Suomen kauniisiin kaupunkeihin, New Yorkiin, Kreikkaan, Tukholmaan, Varkauteen, Australiaan ja takaisin Berliiniin. Kiitän Miitä tunnustuksesta mitä nöyrimmin ja haastan tähän Henryn 15 kertaa, koska en muitakaan innokkaita keksi.

Kun reaalimaailma on turhan kummallista käsitettäväksi, on vain parempi keskittyä perusasioihin ja katsella menneeseen. Tässä siis tältä erää viimeinen satsi juurikin niitä Berliinin kuvia.

Kesän viimeiset kuvat

2011-08-07T22:26:00.004+03:00

Pahoittelut blogihiljaisuudesta - tahatonta, mutta täysin itse aiheutettua. Viimeisiin lomapäiviin on mahtunut kaikkea muuta kuin tietokoneella istumista. Aamupala Tin Tin Tangossa, kauan odotetut sushiöverit Tokyo 55:ssa, Kivinokka, lisää lampaita, shampanjaa, valkoviiniä ja skumppaa, polkupyöräpoolon sm-kisat, kymmeniä ja taas kymmeniä poljettuja jopokilometrejä sekä ensimmäinen asuntonäyttö.

Nyt se on loma sitten nähty, huomenna haikeana takaisin arkeen. Ensimmäinen työviikko lupailee heti seitsemää työntäyteistä päivää. Mikäli nyt työpaikan kesäpäiviä ja Flow:ta kovin rankkana rupeamana voi pitää.

Jala jallai jala jala vei

2011-08-03T23:03:00.002+03:00

Noniin, jo riitti masentelu, palataan iloisempiin asioihin. Kuten possuihin, kanoihin, vuohiin ja lampaisiin.

Jostain syystä viisi ensimmäistä kesälomaviikkoa kului paljolti kaikkeen muuhun kuin asioihin, joita olin suunnitellut kesällä tekeväni. Niinpä tälle viimeiselle viikolle on jäänyt aimo annos touhuttavaa brunssista sushibuffaan ja pyöräretkiin Kalliosta Haltialan tilalle. Tänään liikkeelle lähtö tosin jälleen kerran hieman venähti, joten parkkeerattiin pyörät pellon laitaan vasta auringon jo alkaessa laskea.

Kun puhutaan maatilasta, ensimmäisenä mielessä lienee rauha. Eläimet, silmänkantamattomiin peltoa ja se rauha. Vaikkei lapsiperheitä ja motoristeja kuhiseva Haltiala nyt siis aivan kuvitelmiemme maatila ollutkaan, oli silti ihan mukavaa. Rapsuteltiin lammasta, naurettiin porsaiden leikeille ja poimittiin villiintyneestä pellosta viimeisiä herneitä. Lisäksi kaupunki olisi tarjonnut hempeän pinkin kukkakimpun, mutta auringonkukkameri sen sijaan ei meidän harmiksi ollut vielä ehtinyt kukkaan.

Vihje sinulle, jos aiot Haltialaan: siellä on ~~liikaa~~ paljon porukkaa ja hernepelto muistuttaa tähän aikaan vuodesta norsulauman tallomaa. Paljon saa kuitenkin ainakin minulta anteeksi, kun tilalla on lampaita.

Perusteista se lähtee

2011-08-02T19:34:00.005+03:00

Tein tänään lähes pyhän lupauksen, että viheliäisten alennusmyyntien kiertely on osaltani ohi. Seuraavien viikkojen, mahdollisesti jopa kuukausien, ajan ainoat itselleni sallimat luksustuotteet ovat lotto ja lounarit. Täten julistan tämän näin julkisesti, kovaan ääneen, sekä Facebookissa että täällä blogissa, jotta osaatte piiskata, mikäli tästä taivun. Tästä hetkestä alkaen kaikki ylimääräinen raha menee omiin tuleviin neliöihin, piste.

Kaikesta päätellen tein siis tänään ensimmäisen tiedusteluretken ensimmäiseen pankkiin. Varoituksen sana samaa mahdollisesti suunnitteleville: vähintään yhtä masentavaa kuin asuntotarjonnan läpikäyminen yksin. Lienee siis hyvä hetki luoda katse taaksepäin asioihin, joihin kuluneet pennoset olisi viimeisen kuukauden aikana voinut käyttää myös johonkin aivan muuhun. Tässä ne siis tulevat: Berliinin tuliaiset.

Vielä hetki sitten tyttö oli onnellinen, kun sillä oli pari maailman simppeleintä arkimekkoa. Jakkua, neuletta, nahkatakkia, vyötä, kenkiä tai asusteita vaihtamalla taipunevat moneen menoon.

Myös alennuksesta löytyneet hihaton huppari ja ihan perustavallinen, harmaa t-paita tuottivat iloa.

Nyt niiden tilalla on ainoastaan lompakosta lenteleviä, todennäköisesti Matti-nimisiä perhosia. Suurin riemu juuri nyt? Onneksi niitä ei ollut tämän enempää, vaikka kaupungissa asuivat Cosin ja All Saintsin lisäksi mm. Acne sekä American Apparel.

Mekot: Cos / Hihaton huppari: Cos / T-paita: All Saints

Berliinin ruokatarinoita

2011-07-28T12:46:00.001+03:00

Perinteiset saksalaiset ruoat ei ole ihan mun juttu. Makkarat, hapankaali ja olut eivät siis olleet ykkösenä mielessä, kun matkustin Berliiniin. Sen sijaan tarinat huikeista ja ennen kaikkea lompakkoystävällisistä aamiaisista ja brunsseista lämmittivät sydäntä. Jos olet nähnyt Jutan esim. laivan aamiaisbuffetissa, tiedät, mistä puhun. Rakkauteni aamupäiväisiin ruokahetkiin on jo melkein yleinen vitsi.

Siitä huolimatta, että suunnittelin eläväni koko loman pelkillä brunsseilla, päädyttiin vain yhdelle. Yhdelle? Kuinka säälittävää. Onneksi laatu sentään tällä kertaa taisi korvata määrän, sillä sinnikkään suunnistuksen jälkeen löydettiin lopulta Stellan suosittelemaan Elfidaan. Pöydät eivät tosin saapuessamme notkuneet buffetantimista, me kun oltiin paikalla keskellä viikkoa. Vaan väliäkö tuolla, jos alle seitsemällä eurolla sai mahansa täyteen ihania sämpylöitä, tuoretta munakokkelia, hedelmiä, minttuteetä, hunajaa, fetaa, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja vaikka mitä.

Muut reissun ruoka-aiheiset kohokohdat sijoittuivatkin sitten illallisiin. Ensimmäisenä iltana raahustettiin väsyneinä pitkin Rosenthaler Straßen ympäristöön sijoittuvia pikkukatuja ja törmättiin kivaan kahvilaan. Etuseinän terassille avatut ikkunat sekä maailman mukavin ja sympaattisin tanskalainen tarjoilijatyttö tekivät normaalin keskinkertaisesta ruoasta lähes maailman parasta. Lisäksi viini (Heinrich Vollmer Riesling Trocken) oli to-del-la hyvää, joten viihdyttiin mitä mainioimmin lähes tyhjässä ravintolassa. Osoite ei tietenkään jäänyt mieleen, mutta vieressä oli sairaala.

Kulinarisesti paras kokemus oli kuitenkin ehkä samalta alueelta viimeisenä iltana vahingossa bongattu hampurilaispaikka, Rosenburger, mistä halutessaan sai burgerinsa luomulihalla vaivaisella 70 sentin lisämaksulla. Tiskin takana söpö poika, viihtyisä tila ja sopivan chilinen hampurilainen - mitäpä sitä muuta voisi toivoa viimeiseltä aterialtaan Berliinissä. Pienehkö ravintola sijaitsee osoitteessa Brunnenstraße 196. Tien toiselta puolelta löytyy muuten luomukauppa, joka päivisin käsittääkseni tarjoilee lounasta.

Toki testattiin myös hieman paikallisempaa ruokaa. Lupailin koko reissun testaavani miljoonien suosittelujen jälkeen currywurstin, mutta päädyin tylsänä vain berliiniläisiin lihapulliin ja perunasalaattiin. En sitten tiedä, mikä niistä pyöryköistä teki berliiniläisiä, sillä ihan samalle ne maistui kuin kotonakin.

Kokeiltiin myös Friedrichshainissa alle kolmen euron pizzaa (hintaansa nähden todella ok) ja jotain randomia sushipaikkaa (tosi jees), mutta jotenkin koko reissu tuntui syömisen kannalta melkomoiselta hakuammunnalta. Meidän oman hotellin vieressä kun ei paria kahvilaa lukuunottamatta juuri muuta ollut, joten halpaa ruokaa metsästävälle ja ehkä muillekin vinkiksi: ota huone Friedrichshainista - on se aina mukavampaa, kun ruokapaikkoja ja terasseja on tarjolla valinnanvaikeudeksi saakka heti ovesta ulos astuessa.

Illallinen Herttoniemessä

2011-07-27T13:41:00.001+03:00

Voisi kuvitella, että parhaat ruokapaikat olisivat aina keskustassa, sillä harvemmin sitä tulee edes ajatelleeksi hieman syrjempää löytyviä ravintolavaihtoehtoja. Kyllä, lempparikahvilani sijaitsee Kruunuhaassa ja naapurini kiinalaisesta saa ihan perushyvää ruokaa, mutta kun puhutaan kaveriporukalla syömään lähtemisestä, mennään lähes joka kerta keskustaan.

Eilen tehtiin kuitenkin poikkeus ja leikittiin lomaa Kreikassa. Siitä huolimatta, että Taru ja Niklas palasivat Kreikan matkaltaan vasta sunnuntaina, suunnattiin Herttoniemen rannasta löytyvään ravintola Thalassaan. Ei tarvita kuin merinäköala rauhallisella sijainnilla uusien kerrostalojen katveessa ja melkein voisi kuvitella olevansa Kreikassa - vaihdetaan vain talot sinivalkoisiksi ja rannassa kalastava poika jogurttipurkin partakaveriksi.

Tärkeintä toki miten hyvällä paikalla tahansa sijaitsevassa ravintolassa on ruoka. Meidän tsatsikit, kleftikot sekä paistettu kampela sitruunakastikkeessa täyttivät ainakin massut siihen malliin, että vain allekirjoittanut jaksoi ahtaa jälkkäriksi sitruunasorbettia. Niin hyvää! Osa porukasta sen sijaan illasti pelkällä jättilautasellisella alkupalalajitelmia ja oli siihenkin mitä tyytyväisin.

Kyllä kelpasi rantaleikkien, koripallopelien ja hyvän ruoan jälkeen polkaista takaisin kotiin viilenevässä kesäillassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä Suomen kesä on parasta lämpimänä, aurinkoisena ja valoisana - ei ole ikävä syksyä (tai töitä), yhtään. Aitoon kreikkalaiseen tunnelmaan olisi tosin todennäköisesti kuulunut äkkiä laskeutuva pimeys, mutta väliäkö tuolla.

Niin että joko mennään uudestaan? Olisi jo nälkäkin ja jääkaapissa vain munia, kevätsipulia sekä yksinäisyyttään huuteleva grillimakkara.

Unelmametsällä

2011-07-26T13:02:00.001+03:00

Etsin sinua, helsinkiläinen yksiö tai pienehkö kaksio. Olet valoisa, rauhallinen ja oikea tilaihme, sinulla on hyvin säilytystilaa eikä juuri turhia neliöitä. Toivoisin, että sinulla olisi myös parveke ja tilaa pesukoneelle.

Et enää odota putkiremonttia tai muitakaan suurempia korjauksia. Olen kuitenkin valmis tekemään kanssasi joitain pieniä muutoksia. Täydellinen olisit, jos sinulla jo olisi tai kanssasi voisi rakentaa keittiösaarekkeen.

Mikäli olet yksiö, toivoisin jonkinlaista, pientä, erillistä tilaa sängylle. Tahtoisin myös mahduttaa mukaan yhdistetyn työ- ja ruokapöydän sekä minulle rakkaan sohvan. Vaadin, että keittiössäsi on riittävästi pöytätilaa sekä paikka kunnonkokoiselle jääkaappipakastimelle ja mahdollisesti myös astianpesukoneelle.

Jos taas olet kaksio, tahtoisin erillisen makuuhuoneen tilavilla vaatekaapeilla. Keittiö saisi olla olohuoneen yhteydessä, mielellään saarekkeella. En tarvitse turhia neliöitä, joten mahdollisesti sinulla voisi olla ideoita järjestää molemmat huoneet yhdeksi, lähes yhtenäiseksi tilaksi. En myöskään halua tarpeetonta eteiskäytävää - pieni alue naulakolle ja muutamalle parille kenkiä riittää mainiosti.

Vaadin parkettia, laminaattia tai lautalattiaa. Vaatehuone olisi plussaa. Parveke mielellään länteen. Ei maantasalla, ensimmäisessä kerroksessa. Liikun paljon, joten hyvät kulkuyhteydet ovat ehdottomuus. En myöskään tahdo keskelle betonihelvettiä, vaan kaipaan ympärilleni vihreää luontoa. Kaikki tärkeimmät paikat tulisi kuitenkin olla noin pyöräilymatkan päässä (30 minuuttia) ja ruokakauppa lähellä.

Alueina minua kiinnostavat erityisesti Etelä-Haaga, Töölö, Herttoniemi, Lauttasaari ja Munkkiniemi. Tulen kuitenkin mielelläni katsomaan sinua myös mm. Vallillaan, Alppilaan, Meilahteen, Kulosaareen tai oikeastaan minne tahansa, jos vakuutat olevasi hyvällä paikalla.

Toivon ehkä mahdottomia, mutta luulen, että sinä olet siellä jossain. Odottamassa minua. Ajallaan. Omistusasuntoa etsiessä kun en ole kuvitellut tarvitsevani tyytyä kompromisseihin. Tiedän kuitenkin, ettei yksin muuttavalla ole varaa mahdottomuuksiin.

Tavataanhan jouluun mennessä, joohan?

Ps. Kuva olis kiva ylläri.

Kuvat muutaman viikon takaa loma-asuntomessuilta, Mäntyharjulta.

Paras paikka Helsingissä

2011-07-26T10:47:00.000+03:00

Eilen pakattiin jälleen eväät laukkuihin ja suunnattiin piknikille. Tällä kertaa yhteen Helsingin parhaista paikoista, Suomenlinnaan. Jostain syystä jättiläismäisessä aikuisten "leikkipuistossa" tulee käytyä turhan harvoin - isot nurmikentät, rantakalliot ja merinäköala kun kuitenkin voittavat keskustan pikkupuistot mennen tullen. Jatkossa voisi jopa yrittää ehtiä saarelle hieman useammin, sillä itse olin matkassa tänä vuonna vasta ensimmäistä kertaa.

Nyt parista viimeisestä lomaviikosta on kuitenkin otettava kaikki irti, kun vielä ehtii. Niinpä istuttiin rauhassa kallioilla, ruokittiin varpusia ja odotettiin auringonlaskua. Muiden uidessa rantavedessä tyydyin itse levittämään lisää aurinkorasvaa iholle ja sitruunaa liian tumman hiusvärin hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen tukkaan.

Auringossa vietetyn päivän lopputulos: ähky, kollektiivisesti tyhjennetty pullo joka graafikon lempiviiniä (Adobe, hehe) sekä ehkä hiven lisää rusketusta ja kaksi vaaleampaa hiuslänttiä takaraivolla. Kutsuisin ihan hyväksi päiväksi.

Ilta-auringossa

2011-07-24T10:28:00.000+03:00

Välillä sitä ei vain pysty istumaan kotona. Eilen odottaessani illan elokuvaa (My Blueberry Nights) kyllästyin kuuntelemaan kaukaa kantautuvaa Tuskan jyskettä ja painuin iltakävelylle. Päivällä yllättäneen sadekuuron jälkeen auringonlasku oli kesäilloille tyypillisen kaunis. Jollei lasketa lähes 15 kilometrin takaa kuulunutta festaribassoa, sanoisin jopa rauhallinen.

Nahkaa ranteeseen

2011-07-23T18:32:00.005+03:00

Ennen lähtöä ajattelin Berliinin olevan täynnä pieniä second hand -liikkeitä, kirppareita, ulkokojuja ja kaikkea, mitä Helsingissä ei ole. Näin itseni muistelemassa kaupungissa vietettyjä kesäpäiviä nahkaremmivuori ranteen ympäri kiedottuna, uusi hattu juurikasvua peittämässä. Matkamuistokrääsästä en juuri perusta, mutta jokin täydellinen käyttöesine olisi omiaan muistuttamaan kaupungin erikoislaatuisuudesta.

Niinhän sitä toivoisi, että tuliaiset palauttaisivat muistot pölyisistä rokkikaduista, aurinkoisista terasseista ja uusista tuttavuuksista, mutta itse ostin omani Alexanderplatzin ostoskeskushelvetistä. Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä epätoivo jo hieman kehtasi nostaa päätään, kun törmättiin hillittömän ostoskeskuksen täyteen ryysätyillä käytävillä korupöytään, jonka valikoimissa komeili kauniita, nahkaista selkärankaa tai suomuja muistuttavia rannekkeita. Täydellistä! Mitä sitten, jos eivät olekaan jonkun paikallisen suunnittelijan tai lojuneet edellisen omistajansa ranteessa berliiniläisen rokkibaarin olutlätäköissä. Hieman käyttöä ja korut kertonevat itse omat tarinansa.

Ehkä vuosien kuluessa aika myös kultaa muistot ja kuvittelen eksyneeni juuri niihin oikeisiin kauppoihin, joiden nahkarannekkeita huojuvista hyllyistä olin haaveillut. Ehkä ensi kerralla jopa oikeasti osutaan niihin aukioloaikojen puitteissa... Tai ehkä niitä ei olekaan, sillä luulen törmänneeni samaan, josta Stella omansa osti. Siellä toki olisi ollut yksi kauniin rosoinen ranneke, mutta väriltään tietysti valkoinen - ei pystynyt.

Ps. Yritän kertoa seuraavaksi jotain täysin eiberliini-asiaa, vaikka siitäkin kuvia vielä riittää. Tällä erää blogihiljaisuus ei kuitenkaan ole tarkoittanut kiirettä, vaan sitä, ettei yhtikäs mitään ole tapahtunut. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää.

Berliinistä opittua

2011-07-21T23:16:00.002+03:00

Kotiinpaluussa on aina ne muutamat hyvätkin puolensa. Vaikka Berliini olikin ihana, juuri nyt on parasta, kun ei tarvitse enää ajatella yhtään nähtävyyttä, kaupunginosaa tai ravintolaa, mitä ei vain yksinkertaisesti ehdi nähdä. Sen sijaan parasta on, kun voi muutaman viikon tauon jälkeen ajaa taas pyörällä. Aloitin kevyesti polkemalla kastelemaan toisten reissulaisten kukkia. 15 kilometriä suuntaansa.

Samalla nautin evääksi pakkaamani, itsetehdyn lounaan täydellisellä rantapaikalla. Hyvän kirjan viimeiset sivut, aurinko ja sopivasti hellettä - jotain, mitä Berliinillä ei vain tällä kertaa ollut tarjota. Kotimatkalla käväisin yrttiostoksilla ja taioin parvekkeelle pienen kasvimaan.

Mintusta pitäville vinkiksi: vähintään kourallinen tuoretta minttua (enemmän on enemmän) kaverinaan loraus hunajaa kuumaan veteen hautumaan ja avot, täydellistä teetä. Tämän opin Berliinistä, kun en saksankielistä listaa tavaamalla aivan ymmärtänyt, mitä tilasin. Kuten myös sen, että oikeastaan mitä tahansa yrttejä kiehuvaan veteen sekoittamalla, siilaamalla sattumat ja sitten jäähdyttämällä saa maailman parasta janojuomaa.

Neljä tuntia nähtävyyksiä

2011-07-21T00:22:00.000+03:00

Hallo Mauerpark

2011-07-18T12:33:00.004+03:00

Eilen, matkaseuran jäädessä vielä nukkumaan, kiskoin itseni ylös lähes kukonlaulun aikaan ja otin suunnan kohti Berliinin omaa Valtteria, Mauerparkia. Koska puistoon pääsi suoraan meidän omalla metrolinjalla, oli kaltaiseni kirppishaukan pakko päästä kokeilemaan. Kirpparit ja second hand -kaupat kun oli niitä, mitä reissulta uuteen kaupunkiin tutustumisen lisäksi eniten odotin.

Helsingin menosta poiketen Mauerparkissa ei säpinä kuitenkaan (esim. Mondon Berliini-oppaan tiedosta poiketen) alkanut heti yhdeksältä, vaan suurimmat ihmismassat vaelsivat vastaan vasta itse poispäin kävellessäni, yhdentoista aikaan. Metrossa kohtaamani paikallinen poika sanoikin, ettei aamusta vielä ole ruuhkaa, joten paikalle voinee saapua hyvin hieman pidempienkin yöunien jälkeen. Yhdeksältä iso osa myyjistä vasta kasaili pöytiään, esivalmisteli ruokiaan ja järjesteli korujaan.

No, mitä sieltä sitten sai? Kun Valtterissa myyjien tavaramäärä koostuu pääosin vaatteista ja astioista, oli Mauerparkissa sen sijaan tarjolla oikeastaan kaikkea kuviteltavissa olevaa laidasta laitaan. Suurimmat myyntialueet olivat vanhan tavaran myyjillä, joiden pöydistä saattoi löytyä mitä tahansa astioista nukkeihin ja vanhoihin kirjoihin - kaikki sopuisassa sekamelskassa rähjääntyneisiin pahvilaatikoihin piilotettuina. Paikallisten vaatekaapin tyhjentäjien lisäksi seasta löytyi myös kymmeniä ruokakojuja, valokuvamyyjiä ja nuoria suunnittelijoita mallistoineen.

Kaiken kaikkiaan siis suositeltava kohde, jos jaksat kierrellä kirpparialueita Suomessakin. Paikalle pääsee kätevästi ottamalla metron U2 Eberswalder Straßelle, mistä on vain muutaman sadan metrin suora kävelymatka puistoon. Yhdentoista pintaan saapuva voinee kätevästi seurata paikallisten loputonta virtaa.

Vihdoin!

2011-07-16T18:11:00.000+03:00

Vihdoin aurinkoa! Se tarkoitti tietysti sitä, että päivä alkoi piknikillä Tiergartenilla. Huvittavaa, mutta totta, hankittiin eväät skumppa mukaan lukien Lidlistä. Hello Kitty -Mimosoille tuli hintaa ehkä juuri kaksi euroa. Huh, mitä tuhlausta.

Yksi turre istui aidalla

2011-07-16T01:14:00.003+03:00

En oikeastaan tiedä, millainen sää Helsingissä on, joten en osaa olla vahingoniloinen, saati kateellinenkaan. Berliinissä on kuitenkin ollut syksyisen viileää ja pilvistä. Oikeastaan kaikkea muuta kuin mihin olin pakatessa varautunut.

Aiemmin olen pärjännyt hyviksi havaituilla farkkushortseilla ja lähes maksimittaisella hameella, mutta tänään otin varmuuden välttämiseksi kassiin ohuet sukkahousut, sillä suunnitelmissa oli viettää koko päivä Friedrichshainin rokkikaduilla. Nahkatakki, sukkikset ja huivi pääsivätkin päälle jo melko aikaisessa vaiheessa, kun heti aamusta alkoi tulla vilu. Illasta ei auttanut enää haaveilla terasseista, vaan tyydyttiin istumaan sisätiloissa.

Nyt sormet ristiin, että huomiselle ennustettu 23 asteen lämpöaalto toteutuu, jottei tarvitse alkaa turvautumaan paksumpiin lahkeisiin - housujahan en tietenkään koko reissuun pakannut.

Nahkatakki: Jofama / Neule: Topshop / Mekko: Cos / Sukkikset: Wolford / Hattu: H&M / Laukku: Mango / Pussi: marketti+diy / Koru: Youth vs Future / Vyö: Helsinki10 / Kengät: Acne

Yksi takana, viisi edessä

2011-07-14T11:58:00.003+03:00

Tiedättekö, matkustaminen on rankkaa. Kun heräät kolmelta aamuyöstä lennolle, olet sopivan poikki jo kentällä, puhumattakaan määränpäähän saapumisesta. Onneksi Berliiniin lentää vain vajaat pari tuntia ja hotellikin helli jo heti aamusta valmiina olleella huoneella. Vaan tikulla silmään sitä, joka tuhlaa matkustuspäiviä päikkäreihin. Urheasti mentiin samoilla silmillä aina illalliseen ja jälkkäridrinkkeihinkin saakka - lakanat kutsui vasta puolen yön tienoilla ja pakko myöntää, että kylläpä muuten nukutti.

Eilinen ensimmäinen berliinipäivä kului siis enemmän tai vähemmän unisena vaeltaessa. Aamusta lähdettiin paljon mainostettuun Friedrichshainiin etsimään jotain hyvää ruokapaikkaa. Päädyttiin vaeltamaan pari tuntia ja liian monta päämäärätöntä kilometriä jossain lähiöalueella. Ihan mukavaa sekin, jollei massussa polttelisi suunnaton nälkä. Lopulta astuttiin sisään turistihelvettikadun ensimmäiseen kivan näköiseen kahvilaan. Illallispaikan valinta osui sen sijaan oppaiden selaamisen jälkeen onneksi huomattavasti enemmän nappiin.

Se on nyt myönnettevä, että jo tuon yhden, sumuisen päivän jälkeen Tukholma on mennyttä. Uusi lempikaupunkini on Berliini. En tosin ole koskaan ollut Tukholmassa päiväristeilyä kummemmalla reissulla, joten jätetään vielä ovi hieman raolleen. Ehkä Ruotsistakin löytyy joka kulmasta kauniita terasseja, joilla voit istua korikeinutuoleissa juomassa piña coladaa edelliskesän matkan muistoksi. Kyllä kelpaa!

Aamuvirkku Berliinissä

2011-07-13T11:00:00.000+03:00

Huomenta Berliinistä. Kello ei ole vielä mitään, mutta hereillä on oltu jo kahdeksan tuntia. Näiden kuvien tosin piti tulla jo lentokentältä Helsingin päästä, mutta fiksu oli pakannut piuhan ruumaan. Sujuihan se odottelu jätticroissantinkin parissa.

Vaan ensivaikutelmia: ihanaa, metrokin näyttää ihan kesämökiltä, täydellistä. Nörtti tarkisti toki ensimmäisenä hotellin netin kunnon (hyväksytty), joten seuraavana voidaankin poistua etsimään aamiaispaikkaa. Aion elää koko reissun aamupaloilla ja brunsseilla... ehkä vähän myös halvalla sushilla. Kuulostaa suunnitelmalta!

Päiväni kuvina

2011-07-11T22:36:00.002+03:00

Korkeasaari, Mustikkamaan uimaranta, mansikoita, herneitä, kirsikoita, jenkkikeksejä ja pikavisiitti Herttoniemeen - muuta ei täydelliseen päivään tarvita. Kotiinkin ehdin juuri ennen sadekuuron saapumista. Tänään ei varmasti ollut maanantai!

Lauantai-illan huumaa

2011-07-10T21:20:00.003+03:00

Eilen vietettiin tavallaan hyvinkin keski-ikäistä päivää. Iltapäivästä käytiin Haukilahden rannassa terassilla (kamera tietysti autossa, you go girl) ja ruokaostoksilla isossa kauppakeskuksessa. Lopulta karautettiin grillaamaan mökille paenneista naapureista autioituneeseen lintukotoon Espooseen.

Hitaasti pimenevä ilta ja loputon lämpö sai yllättäen hieman haikailemaan oman pihan ja kaasugrillin perään. Josko sitä sittenkin hankkisi pari koiraa, rivitalonpätkän jostain keskeltä ei mitään ja käyttäisi mahdollisesti asunnon hinnassa säästämänsä rahat työmatkoihin... Ei nyt puhuta siitä huvista, kun osa porukasta alkuillasta ahkeroi viidakoksi venähteneen nurmikon trimmaamisessa. (Polvivammaisten ei tarvinnut, ähäkutti!)

Keski-ikäisyyden todisti viimeistään loppuillasta tehty pikabaaripyörähdys Cubaan. Pöydillä tanssivat tytöt, kaatuvat juomat ja polven sekä liian kalliiden kenkien varjelu iheuttivat ikäkriisin, joten allekirjoittanut löysi itsensä hyvinkin pian kotoa lukemasta kirjaa. Aamulla sentään pakottauduin nukkumaan vaihteeksi pitkään - lomalla kun on tähän mennessä tullut poikkeuksetta herättyä joka aamu kahdeksan pintaan. Lohta, keitettyä kukkakaalia ja iltapalaksi itsetehtyjä jenkkikeksejä. Jep, mahtaisikohan Berliinistä sittenkin vielä löytyä joku ikäihmisten hotelli, jonne majoittua.

Hei, me mennään vaikka...

2011-07-07T22:21:00.002+03:00

Niin, ette ikinä arvaa, minne unelmalomalle tämä tyttö suuntaa ensimmäistä kertaa ensi viikolla.

Onneksi tämän kesän matkakohteeksi valikoitui sittenkin kaupunkiloma, olisi saattanut "vähän" harmittaa lojua rantakohteessa uintikiellossa. Nyt vaan peukut pystyyn ja toivomaan, että jalka paranee kunnolliseen kävelykuntoon reissuun mennessä.

Joten kerropa rammalle: Mitä kannattaa tehdä, nähdä ja syödä? Mitä puolestaan välttää?

Urheilija ei tervettä päivää näe

2011-07-06T22:13:00.002+03:00

Tällaista tänään. Päivän suunnitelmat meni uusiksi heti aamusta, kun heitin komeat lipat aamulenkillä Munkkiniemen rannassa. Iltapäivästä oli lopulta nilkutettava lääkäriin, kun tuntui, ettei haavat vain makaamalla parane. Hetken harkittiin tikkejä, mutta tyydyttiin lopulta normaaleihin, hengittäviin sidelaastareihin, antibiootteihin sekä uinti- ja kyykistelykieltoon. Se taisi sitten olla juoksuharrastus hetkeksi siinä, sillä lääkäri sanoi polven voivan olla auki kahdesta neljään viikkoa. Viikkoa! Kiva, harmittaa.

Ymmärrettävästi tänään ei tämän kummempaa irtoa. Hieman on nimittäin ollut fiilikset maassa, kun jo lohdutuskarkkilaatikon hakuun lähikaupasta kului tupla-aika. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko tähänkin rupikasaan. Tämänpäiväinen hellehetki kun kului sisätiloissa lempisarjan parissa murjottaessa.

Valittamisen lisäksi aloin kuitenkin kirjoittaa tätä siksi, että oli jotain iloakin: maailmassa on sittenkin vielä hyviä ihmisiä. Kiitos sille mukavalle sedälle, joka todisti lenkkeilijän epäonnistunutta lentoharjoitusta ja tarjosi kylppärinsä sekä laastaria ensiavuksi. Pakko arvostaa.

Uusi musta

2011-07-05T22:23:00.001+03:00

Rakas blogiystävä,

tänään ostin kengät. Totta puhuakseni kahdet, mutta toiset ovat nyt kuvan sijaan suutarilla. Niiden toisten ostoa olin jopa suunnitellut useamman kuukauden, haaveillut niistä yli vuoden. Sitten menin vain pikaisesti pyörähtämään alennusmyynneissä, sovittamassa littapohjaisia sandaaleja, jos vaikka mahtuisivat. Eivät sopineet, mutta sen sijaan ulos marssiessa kassissa keikkui uudet geishakengät. Tiedän, että sanoin viikonloppuna tarvitsevani mustat läpökkäät, mutta aivan tätä ei ollut mielessä. Joskus parhaat asiat kai ovat spontaaneja.

Uudesta sulkakorusta olin sen sijaan haaveillut siitäkin jo kuukausia, kun kirpparisunnuntaina täydellinen yksilö viimein löytyi Lauran pöydästä. Vanha, kultainen koruni kun oli jo useampaan otteeseen liimattu kasaan, niin tarpeeseen tuli. En kutsuisi kovin spontaaniksi.

Tämän postauksen piti kuitenkin käsitellä kirpparirahoilla eli teidän pennosillanne, rakkaat blogisisareni, hankkimiani asioita. En tiedä, miten kauan on oikeutettua sanoa ostaneensa uusia juttuja tienaamillaan seteleillä, mutta nyt laitan sille pisteen: kaikki on käytetty. Lupaamani ykköshankinta, nahkatakki, roikkuu eteisen naulassa, mutta näytti kuvassa kurjalta - vannon, että esittelen sen teille päällä mahdollisimman pian, lienette sen ansainneet. Koska rahaa jäi vähän myös yli, nappasin viimeisen parin Acnen Ebonyja tänään Gaudeten alesta. Joitain kymppejä meni varmaan ylikin niin kutsutusta budjetista, sillä jo kirpparilta hankin Youth vs Futuren korun ja erään kahden euron collegeliivin, mutta nyt myynnissä vajennut kaappi näyttää taas täydelliseltä.

Kiitos murut.

Onnistuneiden juhlien resepti

2011-07-05T20:42:00.002+03:00

Parhaat ystävät, perinteinen juhannuskoira, aina sama mökki keskellä ei mitään. Polkuvene, hyvä ruoka, liian paljon herkkuja ja riittävästi aikaa. Niistä on hyvät juhlat tehty.

Vappu, uusi vuosi ja kaikki muut vuoden varrelle sattuvat pakolliset juhlapäivät on turhia, kun on keksitty juhannus. Ei huolta siitä, mennäänkö baariin, sattuiko päälle oikeat vaatteet tai täytyykö pystyä small talkiin tuntemattomien kanssa. Nimetkää jokin toinen juhla, jolloin ei haittaa, vaikka joka vuosi sataa vettä tai on liian kylmä - turha valittaa, jotain perinteitä se on oltava. Jollei, on vielä tuplasti mukavampaa.

Vuosi sitten tein emämunauksen ja lupauduin olemaan vuoden parhaan juhlan töissä kännisten festari-idioottien seassa, parhaiden tyyppien matkustaessa perinteiseen mökkiviikonloppuun. Silloin harmitti, että juhannus on vain kerran vuodessa. Vastedes vaihdan vapun juhannukseen. Okei?

Honey, I'm home!

2011-07-04T22:26:00.000+03:00

Kotona ollaan. Reilu viikko ja pilkun tarkasti 26 mökkiä rikkaampana, kyllä on ihanaa olla kaupungissa. Vaikkei kotona ollutkaan ketkään, jolle iloa hihkua, on silti aina yhtä hienoa painaa ovi selän takana kiinni ja tulla takaisin. Vähintää yhtä mukavaa kuin lähteminenkin.

Loman tähän saakka jännittävin hetki taidettiin kokea eilen Lahdessa, kun satoi niitä uutisoituja golfpallon kokoisia rakeita - oli kuin olisi saavista kaadettu kiviä järveen. Vaikuttavaa. Ja pelottavaa. Kamera oli tietenkin juuri tuolla hetkellä naapurimökillä kuvaajan ulottumattomissa, niin minun tuuriani. No, ainakin ilta-aurinko oli myräkän jälkeen kaksi kertaa kauniimpi.

Nyt pitäisi oppia taas nukkumaan hellerajan molemmin puolin seikkailevassa asunnossa. Ennen kaikkea yksin, ilman, että kukaan kuorsaa seinän takana. Vaan en valita, tänään nukahtamisessa ei ainakaan liene ongelmaa, niin rättipoikki tämä lomalainen on koko päivän ollut. Katsellaan siis huomenna uusin silmin, öitä.

Mualla on hyvä olla

2011-07-01T13:33:00.000+03:00

Ainakin kerran kesässä on nimittäin ihan mukavaa, että omasta pihasta saa muutakin kuin basilikaa ja pari säälittävää salaatinlehteä viikossa. Vielä, kun oman asunnon remontista ei ole tietoa, on talon maalaaminenkin harvinaista huvia eli oikeastaan jopa kivaa. Mitä siitä, ettei tähän mennessä ole ehtinyt juuri pötköttää bikineissä auringossa tai nauttia löhölomasta - onhan tässä vielä tämän viikon jälkeen viisi seuraavaa aikaa tehdä lähes mitä vain.

Huomenna suunnataan kuitenkin kohti kesäloman jo kolmatta mökkiä, minkä jälkeen koittanee allekirjoittaneen paluu kaupunkiin. Onhan se pakko todeta, että melkoisen cityhiiriä tässä ollaan, kun uusi reitti mökin ovesta kulkee nyt kiertoteitse - minä kun näin parin ampiaisen lentävän kuistin alle, niillä on siellä varmasti pesä. Epäilen lentiäisten salaliittoa käyttää nahkaani pistimiensä harjoitusalustoina.

Onneksi kaupungissa on rajoitetumpi määrä hyttysiä, paarmoja, mäkäröitä, ampiaisia, kimalaisia, pörriäisiä ja mörrejä. Oi autuutta.

Onnenmekko

2011-06-30T17:57:00.000+03:00

Täten julistaudun maailman huonoimmaksi bloggaajaksi. Tylsä tosiasia on se, että kun elohopea kirii hellerajan yläpuolelle, on to do -listalla kaikkea muuta kuin koneella kököttämistä. Niin, kyllä, meillä on kaksikin tietokonetta mökillä... ei sitä silloin, kun minä olin pieni. Ainut vain, ettei nopeammalla netillä varustettu yksilö suostunut eilen julkaisemaan tätä tekstiä, joten saatte senkin nyt päivän myöhässä.

Vaan jos ei jotain huonoa, niin kerrankos hyvääkin. Nimittäin minulle. Osallistuin tuossa menneellä viikolla Lilyn kilpailuun, jossa piti kasata asukokonaisuus ihanan Dagmarin mekon ympärille. Palkintona tietenkin se mekko.

Arvaattekin jo varmaan, että se on tämän tytön mekko nyt. Ei tarvitse enää haaveilla lottovoitosta, kun on uusi mekko (ja itse asiassa Kuopion aleista hankitut nahkatakki, kynsilakkoja ja raitapaitakin, mutta niistä lisää viimeistään sitten, kun palaan takaisin kaupunkiin). Ei haittaa enää hyttysten pistämät jalat tai purevat paarmat - siihen mennessä, kun uusi hepeneni saapuu, on jalat toivottavasti jo edustuskunnossa.

Vaan mistä saataisiin kaappiini vielä nuo muut ihanuudet, jotka mielelläni oikeastikin yhdistäisin mekkooni? Ennustatteko kanssani alennusmyyntibudjetin (jota ei ole) kaatumista?

Juhannusterveiset

2011-06-25T13:46:00.000+03:00

Valmis

2011-06-23T13:25:00.000+03:00

Tänään olen
- käynyt lähestyvän myrkyn pelossa kaupassa ja apteekissa mummojen kanssa heti yhdeksältä
- istuttanut lisää yrttejä kohtaamaan melko varman kuoleman alkulomani aikana
- leiponut kakun
- todennut, että kynsilakka kirvelee, kun sitä laittaa sukkahousun silmäpakoon kantapäässä olevan näkymättömän rakon päälle
- huomannut myrskyn siirtyneen, joten todennäköisesti kastelen sekä itseni että kakun raahatessani tavaravuortani pitkin Helsinkiä
- odottanut turhautuneena juhannusta - voisiko se mahtikäsky lähtöön jo tulla?

Taloudessani ei tällä hetkellä ole tämän enempää kuvattavaa, joten näihin sanoihin: hyvää juhannusta, älkäähän hukkuko.

Ps. Kuinka tylsää on merkitä kesäloman ensimmäinen postaus tunnisteella arki?

Tästä kesä voi alkaa

2011-06-22T19:23:00.000+03:00

Ohi on odotus! Seuraavaan 46 päivään en aio suoda ajatustakaan työlle. Aloitin loman ostamalla jättisatsin sushia ja uudet kesäkengät. Seuraavaksi kipaisen varastoon noutamaan laukun, pakkaan sen täyteen lörttöpaitoja, lököhousuja ja ikävä kyllä myös villaneuleita. Laitan uudet perunat, sipulinipun, tillipuntin sekä sillipurkin pussiin ja luovutan koko komeuden illalla autokyytiin. Seuraavan 24 tunnin suurin haaste on luullakseni päätös siitä, mitä viiniä juhannuksena nauttisin istuessani ~~tihkusateessa~~ laiturinnokassa.

Huomenna aamulla sen sijaan karautan itse pyörällä mansikkaostoksille ja iltapäivästä auton keula osoittaakin toivottavasti jo kohti juhannusruuhkaista Keski-Suomea. Että tästä se loma kuulkaa alkaa! Kyllä kelpaa.

Paperilehmätyttö

2011-06-22T16:13:00.000+03:00

Parin viikon takaisissa sukujuhlissa ehdin kuvailuiltani sen verran vaihtaa kuulumisia äidin kanssa, että näin edellisillan uudet ostokset: Myyrmannin "luontokaupasta" ostetun hatun ja huivin. Ihana, paperinarusta valmistettu lierihattu istui päähän kuin unelma ja oli täydellinen kesäkorvike huopaiselle lempparihatulleni.

Samalla reissulla en vielä ennättänyt Vantaan puolella sijaitsevaan kauppakeskukseen ostosmatkalle, joten maakuntaretki oli tehtävä erikseen. "Minähän en seutulippua maksa" -asenteella istuin reilu viikko sitten pyörän selkään ja polkaisin nenän muka Myyrmäkeen osoittavaan suuntaan. Pienten eksymisten ja pähkäilyiden jälkeen löysin kuitenkin lopulta perille yllättävän helposti. Kun olin ensin meinannut ajaa Espooseen ja eksyä epätoivon vallassa Malminkartanoon, tuli määränpää leuan pudottavalla nopeudella vastaan kulman takaa, kun luulin matkaa olevan jäljellä vielä vähintään pari kilometriä.

Hattuja myy siis The Earth Collection, joka on Suomen suurin luonnonkuiduista ekologisesti ja eettisesti tehtyjen vaatteiden myyjä. Itse sain tuurilla Myyrmannin liikkeen kaksi viimeistä lieriä, mutta nettikaupasta näyttäisi vielä halukkaille löytyvän. Pakko myöntää, että olisi saattanut hieman syödä naista, jollei hattuja olisikaan enää löytynyt - oli se siinä helteessä sellainen seikkailu. Vaan nyt hattuja onkin sitten lähes koko suvulla, sillä äidin kanssa samaan aikaan omansa osti myös täti, itse raahasin lakin toiveesta Tarullekin.

Hattu: The Earth Collection, 19,90 euroa.

Ullatuuuuus!

2011-06-21T22:29:00.002+03:00

Taisinkin joskus mainita, miten yritin joku aika sitten epätoivoisesti muiden mukana tilata HQHairilta Urban Decayn hittituotetta, Naked-luomiväripalettia. Tasaisen tappavien "vielä kestää hetki" -viestien lannistamana päätin kuitenkin luopua leikistä ja antaa pakkelit niitä enemmän haluaville. Pärjäisin hyvin ilmankin.

Tai ainakin niin kauan kunnes HQHair spämmäsi sähköpostiini palettia jälleen olevan saatavilla. Osta nyt ennen kuin loppuu! Ja minähän kuuliaisena tyttönä menin samantien naputtelemaan värit ostoskoriin. Tosin lievästi skeptisenä. Katson tilannetta viikon ja jos ei ole liikahtanut, perun, ajattelin. Ja unohdin onnellisesti koko lystin.

Parin viikon kuluttua meikkiostos jostain syystä muistui taas mieleen. En ollut saanut tietoa, että paketti olisi lähtenyt matkaan, mutten toisaalta myöskään niitä raivostuttavia pahoitteluviestejä. Ärtyneenä nakuttelin tieni takaisin nettikauppaan huomatakseni vain, ettei minulla ollut tilauksia. Siis mitä, onhan? Voi olihan toki, mutta se oli lähtenyt matkaan jo heti seuraavana päivänä ostoksen tehtyäni. Pakko sanoa, HQHair mitä ihmettä!

Vaan oma kehu, paras kehu, joten hähää, sain siis luomivärini lähes samanaikaisesti niiden kanssa, jotka silloin aiemmassa epäonnensatsissa omansa hankkivat. Tuossa se nyt köllöttelee onnellisesti pöydän reunalla ja odottelee hetkeä, jolloin ehtisin sitä testaamaan. Ei puhuta siitä, osaanko loppupeleissä tehdä noin monella sävyllä mitään, mutta ainakin ne ovat kauniita - pakkaus ei.

Kesän värikkäin pastasalaatti

2011-06-21T16:34:00.000+03:00

Kaveripiirin lempipastasalaatti taisi lähteä Niklaksen äidin keittiöstä, vaikka onkin alunalkujaan kopioitu jostain lehdestä. Nykyään sitä kuitenkin syödään jo aika monessa taloudessa. Omassani tosin melko harvoin, sillä yritän vältellä turhia hiilareita eli pastaa, perunoita, viljoja... Todellisesta menestyksestä en tiedä, mutta esimerkiksi uusia perunoita en ole syönyt vielä yhtään.

Viikonloppuna en kuitenkaan keksinyt millään, mitä haluaisin syödä, joten kun keskutelussa tuli puheeksi SE pastasalaatti, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Vaan kun yksi tekee tätä, on muidenkin tehtävä. Niinpä Tarulla ja Niklaksellakin taidettiin viikonloppuna syödä pastasalaattia. Oma, hieman yksinkertaistettu versioni menee seuraavasti.

Tarvitset
(värikästä) pastaa
tuoretta basilikaa
pepperoneja (niitä jalapenon näköisiä, ei mitään makkaraa)
kirsikkatomaatteja
(paljon) valkosipulia
punaista pestoa
parmesaania
oliiviöljyä

Keitä pasta, anna jäähtyä. Itse käytin tällä kertaa tylsästi yksiväristä pastaa, sillä väri-ilottelua ei löytynyt täysjyvänä, saati luomuna. Odotellessa pilko tomaatit, basilika ja pepperonit. Kuori valkosipulit ja raasta parmesaani. Raasta tai purista valkosipuli pastan joukkoon. Sekoita mukaan myös muut aineet ja kaada perään aimo loraus oliiviöljyä. Hurlumhei sekaisin, lautaselle ja syömään.

Väittäisin, ettei valkosipulia ja parmesaania voi olla liikaa - usko, jos uskallat. Itse uskallan väittää tämän maistuvan myös salaattironkelimmalle miehelle. Myy vaikka sitten sillä pepperonilla ja toivo, ettei kaksilahkeinen erehdy etsimään pastan seasta makkaraa.

Takkiunelmia

2011-06-20T19:44:00.001+03:00

Sunnuntaina kirpparilla tienaamani rahat aion tosiaan sijoittaa uuteen, ohuempaan nahkatakkiin. Viime syksynä hankkimani takki on toki edelleen rakas ja täydellinen, mutta aivan liian paksu kesäiltoihin. Nahkatakkiin kiinni kasvaneena kun tahtoisin käyttää sitä muulloinkin kuin lämpöasteiden huidellessa lähempänä kymmentä, ei kesäöistä pariakymppiä.

Niin, mikäli sellaisen takin jostain löytäisin. Yllättävästä rahatilanteesta innostuneena marssin tänään suoraan töistä kaupungille uuden takin kuvat silmissä kiillellen. Helppo juttu: Stockalle, ensimmäinen kiva bikertakki kainaloon ja kassalle. Harmi vain, että se ainut kriteerit täyttävä oli Acnen 660 euron rakkaustakki, joten hyllyyn jäi - aivan noin paljon en sentään myynneilläni tienannut ja vaikka olisinkin ei siltikään varmaan olisi pystynyt tuohon summaan taipumaan. Ja minä kun erehdyin luulemaan, että kaulukset, turkkia ohuempi paksuus ja musta väri olisi lähes itsestäänselvyys. Ainiin ja hopeiset yksityiskohdat, materiaalina aito nahka - se kun kestää aikaa huomattavasti pu-ystäviään paremmin.

Pikaisella nettisurffailulla täydelliset takit tekee IRO ja Topshop. IROn takkia ei vain taida Helsingistä irrota sovitettavaksi ja Topshopinkin yksilöstä on koot loppu. Nyyh. Joten nyt rakas nettikansa, ilmianna kuvassa esiintyvien kaltainen, kiva, rento, musta, ehkä hieman bikermallinen nahkatakki. Saa olla myös käytetty, vaikka sun. Palkkioksi lupaan ~~yrittää~~ postailla hupsunhauskoja kesäjuttuja myös parin päivän kuluttua alkavalta lomalta.

Kuvat: 1 2 3 4 5 6

Lettukestit

2011-06-19T19:34:00.000+03:00

Kiitos huikeasta kirppiksestä kaikille niille, jotka paikalle saapuivat. Järjestäjistä puhumattakaan! Pakko tosin myöntää, että saattoi myyjäpoloa hieman hirvittää se alkuruuhka. No, joka tapauksessa parissa tunnissa suurin osa oli tavarasta oli myyty ja nyt lompakossa polttelee ihan kiva nahkatakkirahasto. Kiitos, kiitos.

Nyt tosin polttelee myös jalkoja. Aika rankkaa tuo autolla ajo, jos et saa penkkiä riittävän lähelle polkimia. Saatoin myös stressata itseni siihen väsymyspisteeseen, että loppupäivä on kulunut lähinnä tv:tä tuijottaen ja maailman parasta pastasalaattia syöden (siitä lisää myöhemmin). Palataan toivottavasti huomenna uusin voimin - siihen saakka jätän teidät eilisten lettukestien pariin. Paras lettu on sokerilettu, mutta tuoreilla mansikoillakin melko jees.

Nisut ja nasut

2011-06-16T19:38:00.003+03:00

Tänään kiskoin päälle eilisen kirpparikatsauksen yhteydessä löytämäni t-paidan. Ostin takaa pidemmän, mustan miesten t-paidan joskus ehkä vuosi sitten Valtterista ja suunnittelin lyhentäväni hihat. Pyh, siellä se edelleen lojui pussissa odottamassa sitä oikeaa hetkeä, tietenkin. Päätin ottaa paidan käyttöön asenteella "ihan hyvä se on", sillä se hetki ei taida koskaan osua samaan universumiin minun ja paidan kanssa.

Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta?), että shortsien lahkeet ja paidan etuhelma olivat toimistoon aika lyhyet, sai vaatetuksessa eniten huomiota kuitenkin silmäpakoiset sukkahousut. Vaan saakeli, jos ne on maksaneet päälle parikymppiä, minähän käytän niitä, vaikka toisen lahkeen kantapäässä olisi tennispallon mentävä reikä. Näitä murheenkryynejä lukuunottamatta kaikki Wolfordini ovat palvelleet moitteetta, joten sallittakoon säännön vahvistava poikkeuskin.

Ja kyllä, olen vajonnut niin alas, että asukuvissani on aina samat kamat. Tai ainakin (minun surkeissa) kuvissani samalta näyttävät kamat. "Kyllä tämä musta t-paita on erilainen kuin tuo toinen lähes identtinen musta t-paita. Tarvitsen niitä kaksi lisää, kiitos."

Jakku: Filippa K / T-paita: kirppis / Shortsit: diy joistain vanhoista / Sukkikset: Wolford / Kengät: kirppis / Koru: You complete me

Tiedän mitä teet sunnuntaina

2011-06-15T19:39:00.005+03:00

Nyt sunnuntaina se tapahtuu. Pakkaan kassit täyteen tavaraa, istun matkalaukun päälle ja pakotan vetoketjun kiinni. Raahaan koko komeuden poikki Etelä-Haagan, kannan yli Vihdintien ja viimein pohja pettää suoraan ratikkakiskoille.

Toivottavasti ei. Tarkoitus olisi nimittäin kantaa kaikki itselleni vähänkään turha vaate, koru ja asuste nyt sunnuntaina, 19. kesäkuuta, Forumin Kukontorilla (eli siellä katolla) järjestettävälle bloggaajien muotikirppikselle. Itseni ja Tarun lisäksi mukana muutamat hieman nimekkäämmät bloggaajat kuten esim. Mimmi ja Peppi, Aurora sekä Pupulandian Jenni. Sormet, varpaat ja käpälät ristiin, ettei sada.

Tule tai syön sun karkit! Rahoillasi aion ostaa uuden, ohuemman nahkatakin.

Forumin muotikirppis Kukontorilla su 19.6. klo 12-15

Ps. Myydään myös Sigma DC 17-70mm 1:2.8-4.5 + Kenko UV 72mm. Tämä ei tule kirppikselle, kysy siis sähköpostitse moijutta(a)gmail.com

Tarjoilija, pizzassani on pepperoni!

2011-06-13T21:32:00.004+03:00

Tai joku makkara se ainakin oli. Minä en syö makkaraa! Paitsi ehkä tästä lähtien, sillä vahingossa tilaamani Vapianon Diavolo-pizza oli taivaallisen hyvää. Syytän tästä italialaisia, sillä nettisivujen kuvauksen mukaan lautasellani oli mausteista italialaista makkaraa, paprikaa, sipulia, tomaattikastiketta ja mozzarellaa. Siispä kaikki, mihin italialainen (veikkaan, että myös ranskalainen) koskee, muuttuu jos nyt ei kullaksi, ainakin mukavan chiliseksi kokonaismauksi, joka kätkee kaikki muistot makkarasta.

Makkara pizzaani eksyi siitä syystä, että annoksen valinta oli tehtävä lähes valon nopeudella keittiön ollessa auki enää muutamia minuutteja. Lauantain yöpalaksi testattu Vapiano osoittautui kuitenkin ruoaltaan mitä oivallisimmaksi - menen ehdottomasti myös uudemman kerran. Olkoonkin terassin sijainti Mikonkadun pahimmassa kalja- ja siiderihelvetissä hieman kyseenalainen. Vaan jos ketjuravintolan pöydissä on ruukkubasilikat, annan lähes kaiken anteeksi. Myös sen, etten jaksanut syödä pizzaani kokonaan, saatikka jälkiruoaksi hamstraamaani suklaakakkupalaa.

Ruoan tilaamisen konsepti vaatii tosin ehkä kohdallani vielä ainakin kerran opettelua, jotta suostun luopumaan tämänhetkisestä käsityksestäni sen vaikeudesta. Miksei kaikkea voi vain tilata yhdeltä tiskiltä? Miksei se ruoka saavu luokseni pöytään?

Festarit Jutan tapaan

2011-06-13T20:58:00.004+03:00

Kun sade piiskaa parvekelaseja ja taivas on harmaa, on hyvä muistella mennyttä kesää ja sen helteitä. Lauantaina lähdettiin piknikille katsomaan räppäreitä Koffin puistossa järjestetyille Bassline festareille. Tai ainakin tarkoitus oli. Alkoi meinaan ahdistaa porukan määrä jo ennen kuin itse puistoon päästiin. Sanokaa vanhaksi ja tylsäksi, mutta tahdon puistomusiikkini eväillä, en istuen jonkun tuntemattoman sylissä. Joten kiivettiin mäkeä ylemmäs, ylemmäs ja ylemmäs sopivan väljän paikan toivossa. Kun muiden festari näytti yllä olevalta, meidän maisemat oli seuraavat:

Tyhjää, vihreää, avaraa ja koiranpentuja, eikä bassokaan pauhannut korvan juuressa. Itse asiassa musiikki ei meidän loistavalle festaripisteelle kuulunut lainkaan, eh. Festareiden lieveilmiöt - puskiin pissivät känniset, ylipitkät vessajonot ja hiljalleen kasvava volyymi - tuli tosin siitä huolimatta koettua, joten saanen sanoa, että festarikesä on avattu. Ai en?

Kun meidänkin avara, lähes autio nurmikenttä lopulta täyttyi muista auringonpalvojista, päätettiin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä hetkeksi terassille jatkamaan iltaa. Oli siis oikein kunnon festareiden tapaan jatkotkin. Yöpalaa haettiin ~~Mikonkadun uudesta Vapianosta~~ katukojusta ja poistuttiin ~~ajoissa kotiin~~ leirintäalueelle nukkumaan. Hyvät festarit, sano.

Ei pysty

2011-06-12T19:31:00.002+03:00

Lopetatte kaikki lukemasta blogiani kuvan oravan seuraavan tunnustuksen jälkeen (jollette tämänviikkoisen säälittävääkin säälittävän postaustahdin ansiosta ole niin jo tehneet): onneksi ensi viikolle ei ole luvattu hellettä. Tiedän, valitan todennäköisesti jo heti huomenna sateesta ja vielä enemmän, jos ukostaa. Tänään olo on kuitenkin taas ollut aivan järkyttävän kamala. Viimeviikonloppuisten kuvien muokkaaminen ei ole suurta juhlaa, kun Wacomin kynä pyörii hikisissä käsissä ja sisällä on yhtä kuuma kuin ulkonakin. Eikä edes mennä siihen, miltä tuntui polkea niissä oloissa etsimään avointa ruokakauppaa - kukaan kun ei viitsinyt etukäteen varoittaa, että tänään on SE päivä.

Tänäänkään en siis kykene tämän kummoisempaan tekeleeseen. Koska blogeissa vilisi viikko sitten valmistujaiskuvia kyllästymiseen saakka, postaan oman osuuteni muodikkaasti näin myöhässä. Nyt kutsuu kulhollinen tsatsikia ja överihintainen sipsipussi. Mukavan lämpöistä sunnuntaita, lupaan palata ensi viikolla normaalimpaan rytmiin. Luvassa mm. uusi perheenjäsen, jotain tuhlailuja sekä astetta erilaisempi festarikokemus.

Omaa lomaa

2011-06-09T18:10:00.002+03:00

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kahdelta tutustumaan alkuviikon uuteen parhaaseen ystävääni, kylpyhuoneen lattiaan. Seuraavan kerran sainkin unta vasta viiden jälkeen, jolloin naputtelin viestin töihin, etten tainnut ollut tulossa. Ehec, ulkomaalaiset mansikat ja jääkaapissa kummitteleva pussillinen pavunintuja... tai sitten ihan vain joku perusvirus. Niin se lääkäri ainakin iltapäivästä sanoi, kun uskalsin raahautua julkisilla keskustaan hakemaan sairaslomapaperia. 39 asteen kuumeessa. Yksin.

Viimeiset kolme päivää kuluivat siis enemmän tai vähemmän ei mitään syöden. Maanantain ja tiistain aikana hemmottelin itseäni kokonaisella neljällä mandariinilla, muutamalla sadalla grammalla pakastepinaattikeittoa sekä vedellä. Ei puhuta siitä, paljonko tästä pysyi sisällä. Kätevä kesädietti, en suosittele. Eilen uskalsin lopulta raahustaa lähikauppaan hakemaan jaffaa - en juo lipparia, mutta minkä pienenä oppii, myös vanhana taitaa. No, join lasillisen ja loput noin 1,2 litraa seisoo nyt jääkaapissa tyhjänpanttina. Oli pahaa.

Tänään olin kuitenkin vihdoin töissä. Tai siis muistelemassa, miten niitä töitä oikein tehtiin. Ei, se ei ikävä kyllä sisältänyt eilisen tapaan 18 jaksoa How I Met Your Motheria tai kymmenien uusien blogien selaamista. Vaan voiko silti olla parempaa! Kun jaksaa kävellä omin jaloin ratikkaan, nauttia auringosta ja ostaa lounaaksi hampurilaisen (josta tosin jaksoin syödä hatutta puolet ja kaksi ranskalaista).

Palataan siis blogin pariin mahdollisimman pian. Nyt täytyy saada rästifriikkutyöt tehtyä ja koti taas elettävän näköiseksi. Ja chili takaisin henkiin!

Ansaittu aurinko

2011-06-05T12:40:00.003+03:00

Tiedän, pelkät ruokajutut on äärimmäisen tylsiä. Taitaa vain olla niin, etten viime päivinä ole juuri muuta tehnyt kuin ollut töissä, polkenut pyörällä kotiin, syönyt, tehnyt lisää töitä ja mennyt nukkumaan. Nyt pari projektia on kuitenkin tältä erää saatettu päätökseensä, joten aikaa riittää myös puistossa istumiselle, auringosta nauttimiselle ja päättömälle kesähaahuilulle.

Eilen ilta muistutti nuoruusvuosista (sitä on katsokaas niin vanha jo nykyään) Varkaudessa. Kun ei tarvinnut huolehtia viimeisen bussin aikataulusta, sillä kuljettiin joka paikkaan pyörällä ja ajattiin täysillä pakoon pimeitä katuosuuksia - kaupungin kiersi helposti yhen illan aikana. Päivän ylppärijuhlien jälkeen nappasin nimittäin Jopon alle ja polkaisin Säästöpankin rantaan katsomaan ilta-aurinkoa. Kesän teemaksi näyttää siis tänä vuonna muodostuvan pyöräily - tällä viikollakin takana kun taitaa olla jo ainakin 50 kilometriä. Onneksi Helsinki on loppujen lopuksi sen verran pikkukaupunki, että kaikki on täälläkin suhteellisen lähellä.

Illan paras huomio oli muuten Kallion kirkon torni. Faces in places <3

Yhden hengen lauantaibrunssi

2011-06-04T11:02:00.001+03:00

Huh, hiki laiskan syödessä, sanotaan. Varmasti kolmeakymmentä lämpöastetta lähentelevällä, aamuaurinkoisella lauantaibrunssillani se piti ainakin paikkansa. Mm... hidas aamu, lempilehti, mansikoita, tuoretta munavoita, pikkupiirakoita ja vihersmoothie.

Vaan tiedä häntä, miten laiskaksi sitä sitten voi kutsua, kun herää jo kahdeksan jälkeen, kipaisee lähes viiden kilometrin lenkille, pesee pyykit ja valmistaa brunssin - kaikki tämä ennen puolta yhtätoista. Seuraavana ohjelmassa kamerakamojen läpikäynti, juhlavaatepaniikki, kenkäongelma ja ai pitäisi meikatakin. Luvassa siis juhla- ja kuvauskeikka serkkupojan ylioppilasjuhliin. Onnea myös sulle, jos tänä keväänä valmistuit.

Olennaisen välttelyä

2011-06-03T23:34:00.001+03:00

Voi, jo on ajat päivittää blogia. Tähän aikaan kaltaiseni nössön kuuluisi olla jo kiltisti vällyjen välissä uneksimassa aamulenkistä. Vaan minkäs teet, kun lasten elokuva oli jälleen aivan liian pelottava yksin katsottavaksi... No, pienenä luin Aku Ankkaa, kun Jurassic Park kummitteli vielä liian tarkkana mielessä - lähempänä kolmeakymppiä nähtävästi sitten käyn läpi päivän kuvat.

Tänään, maanantailta tuntuneen työpäivän jälkeen, tehtiin treffit ihanaan, punavuorelaiseen ravintolaan, Bali-Haihin. Itselleni täysin uudesta tuttavuudesta löytyi mm. huippuhyviä burgereita yhteishintaan juoman kanssa 14 eurolla. Kyllä se kuulkaa on niin, että leikkimaanantainkin piristää pari palaa halloumia, pestokastike ja huikean suolaiset (=juuri hyvät) perunalohkot. Tänne menen uudestaan.

Jälkiruoalle piti sen sijaan mennä testaamaan myös Iso Robalta löytyvä Kippo. Vaan ryökäle halusikin olla poikkeuksellisesti suljettu, joten tällä kertaa oli tyytyminen jälkkärilasilliseen viiniä Nollan terassilla. Ehkä hyvä niin, sillä pahoin pelkään, että Kippo saattaa olla seuraava paheeni. Tällä hetkellä listan kärjessä sinnittelee kuivatut aprikoosit.

Vaan nyt nukkumaan. Ehkä kimppuni hyökkää tämän harhautuksen jälkeen vihainen hampurilainen äkäisen puuarmeijan sijaan...

Se on kesä nyt!

2011-06-01T21:02:00.000+03:00

Maanantaina valitin, että ylihuomenna (lue: tänään) on kesäkuu, mutta ulos paleltuu pitkähihasesta ja nahkatakista huolimatta. Kesä taisi kuulla nurinani, sillä nyt ulkona tarkenee hameessa/shortseissa ja lyhythihaisessa. Minun tapauksessani kaikissa noissa - on ne pyöräilyshortsit vaan niin kätevät.

Kuvissa vilahtavissa kamoissa aion kuitenkin nyt poistua takaisin pihalle. Käykäähän tekin huomenna tai perjantaina Ctrlin Sample Saleilla. Ihana kesämaksi ja -jumpsuit poikineen jäi sinne vielä minun jäljiltä odottamaan ottajaansa. Kuvista ehkä jollekin asiaan perehtyneelle sniikpiikkiä omasta ostoksestani, täydellistä.

Heräteostos

2011-05-31T17:35:00.001+03:00

Mulla ei ole luottokampaajaa, ei sitä yhtä ainoaa vakiosaksijaa, jonka osaaviin käsiin luotan tukkani. Pyrin kyllä käymään Tarun lempikampaajalla, mutta olen tuohon tuoliin tähän mennessä olen istunut tasan kerran. Sen sijaan mulla on vakiokampaamo - paikka, josta voi varata ajan kenelle tahansa ja silti poistua aina yhtä tyytyväisenä.

Ja viikonlopun koirakuvia katsellessa se sitten taas iski. Yhdessä yössä latvat tuntui menneen hampuksi, pituus venähtäneen mallista pihalle ja aikaa edellisestä leikkuusta kuluneen tasan liian kauan. Kun vielä lauantaina odottaa serkun ylioppilasjuhlat, oli pakko nipistää shoppailulakosta rahat jälleen kerran uudelle kampaajatytölle. Sille ensimmäiselle, jolla oli minulle sopivaan aikaan tilaa.

Nyt tukka on siis taas lyhyt, kunnon kesämitta. Luulisi jo tähän ikään mennessä uskovan, että kun ei kasva, niin ei kasva. Salaa haaveilen tosin edelleen olkapäämittaisesta, sileästä ja hyväkuntoisesta kuontalosta. Todellisuus taitaa vain olla rakennepaikkaava pulloarmeija ja ikuinen bobbypolkka. Ei sillä, että sekään huono vaihtoehto olisi.

Saa tulla!

2011-05-30T16:26:00.003+03:00

Lauantaisen kyläkirpputorin saldo toi täydennystä tulevan kesän lempiasioihin. Mustaa, punaista ja pitkää, kevyttä helmaa. Mukaan tarttui siis pari kappaletta täydellisen helppoja kesävaatteita.

Oranssinpunaiset farkut irtosivat hetken tinkaamisen jälkeen kahdella eurolla ja menettivät lahkeensa heti kotiin päästyä. Musta, läpinäkyvä vekkihame sen sijaan kustansi tasan euron, mutta vaatii sekin vielä hetken työtä ennen käyttöön pääsyään. Hameen vyötärö on tällä hetkellä itselleni vielä hivenen liian suuri, joskin kaventaminen ei tule kysymykseen kankaan ollessa ei niin kovin venyvää materiaalia. Ajattelinkin hankkia mustan nahkanauhan ja pujottaa sen vyötärökaistaleeseen kiristykseksi. Kuka muutamasta rypystä nyt välittää - kunhan eivät ole naamassa!

Enää kesäkaapista taitaakin uupua vain musta, kauniisti laskeutuva peruspaita ja -toppi, minkä jälkeen uskoisin selviäväni toivottavasti pian alkavista helteistä voittajana. Muy perfecto!

Ps. Jos kalenterissasi lukee jo isolla lauantain kohdalla ylioppilasjuhlien sijaan kirpparipäivä 4. kesäkuuta, kisko kiireesti yli. Palataan asiaan juhlattomampana päivänä 19.6. jolloin minäkin raahaan tavarani Forumin katolle.

On korvia, tassuja, pulleita massuja...

2011-05-29T09:37:00.000+03:00

Unohtakaa kosteat klubi-illat, kalliit ravintolat, roadtripit, risteilyt ja riekkuminen. Tästä eteenpäin paras lauantai syntyy take away -kiinalaisesta, jaetusta pullollista lempiviiniä ja yhdeksänviikkoisesta mäyräkoiravauvasta. Koirakuume mainittu?

Kylässä kirpparilla

2011-05-28T16:25:00.000+03:00

Koska missasin hetki sitten järjestetyn Herttoniemen pihakirppiksen, oli tänään otettava pilvisestä ja puolisateisesta säästä huolimatta pyörä alle ja polkaistava Kumpulaan. Ympäri kaunista Kumpulan kylää oli pystytetty kirpputoripöytä, kahvila ja katubändi poikineen, joten vaikkei löytöjä olisikaan tullut tehtyä, reissu tuskin olisi ollut täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Sitä paitsi tällaisilla hieman normaalireittejään sivummalle tehdyillä matkoilla törmää mitä mielenkiintoisimpiin persooniin. Vai mitä sanotte keski-iän ylittäneestä miehestä, joka yritti saada allekirjoittaneesta seuraa kahville. Kieltäydyttäni ja sanottuani etsiväni kavereitani, tuli vielä kutsu tulla sitten illalla. Ei kiitos. Paluumatkalla törmäsin myös maailman mukavimpaan naiseen, joka parkkeerasi ponnekkaasti keskelle alamäkeä ripittääkseen epätietoista ja hivenen eksynyttä pyöräilijää pyörätien sijainnista. Kuulemma rouvalle on sattunut jo ties miten monta vaaratilannetta kyseisessä kohdassa... jostain syystä en ihmettele. Varsinkaan, kun hämmentynyt pyöräilijä oli menossa kahden metrin päässä sijaitsevalle kioskille, jonne sieltä oikealta, "hyvin" merkityltä pyörätieltä ei olisi päässyt kuin teleportilla.

Juntti!

2011-05-24T19:42:00.004+03:00

Täten olen virallisesti urpo, juntti, maalainen ja suomalainen turisti. Tänään puin nimittäin sukat sandaaleihin. En edes tiedä, kumpi oikeastaan on idiootimpaa, sukat vai sukkahousut sandaaleissa, mutta lienee tuplaidioottia laittaa molemmat.

Todellinen syy tähän kardinaalimokaan oli tosin se, että edellisen ja tähän saakka ainoan kerran köytettyäni Swedish Hasbeensini jalkoihini, sain alapohkeisiin kauniit stigmatat. Toisin sanottuna siis jotain palovammojen ja hiertymien väliltä. Olivat muuten komean mustat, kun kengistä vielä irtosi väriä. Ja kipeät, monta viikkoa! Tällä kertaa oli siis pakko turvautua ennakoivaan apukeinoon kenkien pehmittämisessä.

Tulkoot vaan kesä ja kärpäset, mutta minulla on oikeastaan jo hieman ikävä sitä, kun talvikengät eivät hierrä. Veikkaus kesän laastarikulutuksesta tässä vaiheessa noin kymmenen pakettia. Sanokaa, että kyllä tämä tästä ja jalat tottuu...

Jakku: Zara / T-paita: Acne / Hame: Monki / Sukkikset: Wolford / Sukat: H&M / Kengät: Swedish Hasbeens for H&M / Koru: titiMadam

Trendilaji

2011-05-23T22:14:00.002+03:00

Kyllä nyt ollaan niin hipsteriä, niin hipsteriä. Sillä aikaa, kun minä yritin piirrellä luonnoskirjan täyteen logoja, yrittivät pojat tehdä maaleja pyörän satulasta. Hullu laji, sanon. Jopollekin taisi tulla identiteettikriisi kaikkien niiden fixien keskellä.

Vaan mitäpä valittamaan, jos pelikenttä sijaitsee noin parin kilometrin, kymmenen minuutin jopomatkan (sillä fixillä varmaan viiden, toim.huom.) päässä kotoa, keskellä metsää. Mainitsinko jo, ettei sinne juuri tuule ja aurinkokin paistoi melko mukavasti. Voisi sen sunnuntain kai huonomminkin viettää...

Vaan missä ihmeessä te pasilalaiset käytte noin pyhäpäivänä syömässä? Yritettiin metsästää jotain mukavaa kiinalaista tai thaimaalaista, mutta jouduttiin tyytymään betonihelvetin lannistamina aseman Heseen.

Melkein Ravintolapäivä

2011-05-22T22:33:00.003+03:00

Taas se todistettiin: parhaita viikonloppuja ovat ne, joille ei ole tehnyt yhden ainoaa suunnitelmaa. Tai no, tämän viikonlopun huippusuunnitelma oli lauantain piknik ja sille jo perjantaina leipomani sitruuna-marenkipiiras. Aika, paikka ja seura sen sijaan olivat vielä piknikpäivän aamunakin avoinna.

Aamulenkin jälkeen, puolenpäivän tienoilla pakkasin kuitenkin piirakan, tuoreen anaksen ja skumppapullon koriin ja suuntasin Herttoniemeen. Ei kovin onnekasta lottoriviä ja pikaista kaupassakäyntiä myöhemmin suunnattiin megaeväät kainaloissa nenät kohti joenvartta. Alkuperäinen suunnitelma oli kuulema kävellä joen keskellä sijaitsevaan saareen, mutta alimitoitettu seurueemme taipui eväiden painon alla hieman läheisempään paikkaan. Ilma olisi saanut olla hieman lämpimämpi tai tyynempi, mutta muuten oli melko täydellistä. Tosin ensi kertaa varten kaino pyyntö: kesään mahtuu tuhat ja yksi piknikiä, älä turhaan raahaa kaikkia herkkuja sille ensimmäiselle.

Illan jo viilentyessä käytiin vielä Kallion auringossa katsomassa jalkapalloa ja piipahtamassa hattaralla Alppipuiston kamalissa trancebileissä. Ainoan miinuksen päivä sai siitä, että maailman paras idea, Ravintolapäivä, jäi tällä kertaa kokematta. Päivän eväät painoi massussa vielä illallakin sen verran, ettei kukaan suostunut seurakseni gTien chilisuklaakakulle. Murjottaisin vieläkin, jollen olisi lukenut ruoan loppuneen jo hyvissä ajoin ja porukkaa riittäneen jonoksi saakka minun puuttumisestani huolimattakin.

Koirakuumetta

2011-05-20T22:23:00.003+03:00

En tiedä, pystynkö koskaan hankkimaan kumpaakaan lempikoiraroduistani. Lautassilmäinen chihuahua olisi ihana "kassikoira", mutta tahtoisin viedä turreni myös juoksulenkille. Korjaa toki, jos olen väärässä, mutta veikkaan, että kyllä olisi pikkupedolla mahanalus jalkoja väärällään, vaikkei oma kuntoni mitään maratonluokkaa olekaan.

Tämän hetken ykköslemppari onkin mustavalkoinen, isokorvainen töppöjalka, bostoninterrieri. En osaa sanoa, pystyykö se liian lyhyine hengitysteineen juoksemaan lainkaan, mutta epäilen - niin hupsulta näyttävät täydelliset, työmatkani varrelta bongaamani rakkauskaverukset jo aamukävelyllään. Veikkaisin, ettei ressukoilla ole polvia lainkaan. Tosin luin juuri Wikipediasta (virhe, puhumattakaan Googlen kuvahakuun harhautumisesta!), että rotu on luonteeltaan vilkas ja aina valmis lenkille. Paitsi kylmällä, mikä selittääkin sydäntälämmittävän näyn talviaamuina, kun työmatkani piristäjät verhoiutuivat päivittäin pilkullisiin pukuihinsa.

Tänään Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla alkanut Fashion Stock Sales tarjosi ihanien (Lumin) laukkujen ja mm. Samujin vaatteiden ohella tuttuun tapaan myös koruja. Omat silmäni nauliutuivat kuitenkin suoraan titiMadamin mopsikoruun. Jollen voi saada unelmakoiraani, voin saada edes tämän! Ostolakosta ja olemattomasta tarpeesta huolimatta.

Myös maastonakki-Eeva ja Samia-orava olivat jo hetken eläinrakkaan seurueemme ostoslistalla. Harmi, ettei titiMadamin sivuilta löytynyt nimeä ruttunaamalleni. Vaan ei hätää, olkoot hän lupausteni mukaisesti Vohveli. Aikoinaan vannoin nimeäväni ensimmäisen koirani Vohveliksi, minkä jälkeen olen salaa suunnitellut toisen kastamista Pumpernikkeliksi. Hemmoteltuja haukkuja oletettavasti.

Koru: titiMadam, Helsinki Fashion Stock Sales, 17 euroa.

Ilon kautta

2011-05-20T21:02:00.003+03:00

En tiedä, onko elämä ollut viime aikoina niin kurjaa, vai miksi uutuuttaan vielä kimmeltelevä kakkosblogi on jäänyt huomiotta. Siitä huolimatta, että missasin tänään Marimekon tapahtumassa tarjotut Aino&-jäätelöt, on päivä kuitenkin ollut sen verran hyvä, että nyt kelpaa päivittää. Huomisen piknikin kuvat silmissä kiillellen. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain... keltaista?

Kolme väriä: punainen

2011-05-19T19:10:00.001+03:00

No, kun tässä kerran esittelyn makuun päästiin, vilautetaan lisää asioita, joita on viime kuukausina tullut hankittua. Tämän kesän ehdoton ykköslempiväri on ~~musta~~ ~~nude~~ punainen. Ensisijaisesti olisin halunnut kauden viileimmässä sävyssä nahkahousut, mutta koska tiedostin trendin katoavaisuuden, päädyin halvempaan vaihtoehtoon. Vaihtoehtoon, jota kerrankin punnitsin hyvin tarkasti. Ennen ostopäätöstä allekirjoittanut ramppasi noin ennätysmäärän kertoja Mangon ohi huokailemassa ihania vahapintaisia farkkuja - oikeastaan tämän lähemmäs nahkaa ei pääse kuin tekonahalla.

Toki täydellisyydet on sittemmin karistaneet vahansa pesukoneen pohjalle eikä housujen laatukaan ehkä ole sitä priimaa, mutta minä rakastan niitä kaikista vioistaan huolimatta. Ihan koko sen rahan edestä, mitä pöksyihin sijoitinkin. Paljonko se oli, vain ~~herra~~ tiliote muistaa. Ei se niin justiinsa ole, jos kävelee puolet kesästä maailman suurimmat polvipussit jaloissaan.

Toinen tämän päivän asuun eksynyt uutuusjuttu on jälleen poimittu Huuto.netin ihmeellisestä alennustaivaasta. Acnen uudenveroinen, resuhelmainen lörttöpaita kustansi vaivaiset pari kymppiä eli ainakin puolet vähemmän kuin kaupassa. Ohuehko materiaali vaatii tosin kaltaiseltani nössöltä ainakin näin työpukeutumisessa alleen peittävämmän topin, mutta josko kesälomalla uskaltaisi vain bikineissä.

Vaan nyt kolminkertainen huraahuuto voittoisille leijonille eli päättyneille MM-kisoille. Se tarkoittaa sitä, että voin kantaa luonnoskirjan sänkyyn, laittaa maanantaina vihdoin jatkuneen True Bloodin pyörimään ja piirrellä menemään muutamat logoehdotukset. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Etelä-Haaga vaikenee.

Nahkatakki: Religion / Jakku: Filippa K / T-paita: Acne / Toppi: H&M / Housut: Mango / Kengät: Vagabond / Risti: Antti Asplund / Laukku: kirppis / Kynsikkäät: Stockmann, diy

Lunta tupaan

2011-05-18T20:51:00.002+03:00

Virallisesti tässä kuussa on shoppailulakko. Koska olen kuitenkin karkkilakkoilussakin poikkeuksia rakastavaa sorttia, oli tässäkin omat porsaanreikänsä. Tällä kertaa sallittua oli ostaa joku t-paita, toppi tai vastaava kesävaate kirpputorilta tai Huuto.netistä. Myös pitkään haussa olleita asioita sai niitäkin hankkia käytettyinä. Tavoitteena oli kuitenkin tuhlata mahdollisimman vähän rahaa hömppään.

Harvinaisen hyvänä siedätyshoitona on toiminut pyörällä töihin polkeminen. Keskustassa itsemurhakandidaattien seassa pyöräileminen ei suoranaisesti houkuttele, joten kaupoissa luuhaaminenkin on jäänyt. Tai no, kävin kurkkaamassa Carlingsin aletakit samalla reissulla, kun ostin kenkälankkia ja kosmetiikkaa, mutta palasin niiltä osin kotiin tyhjin käsin, ratikalla.

Sen sijaan Huuto.net on osoittanut armoaan koko kuukauden ja kotiin onkin matkannut superhalvalla jo mm. t-paita ja nahkaliivi. Tiedän, ettei nahkaliivi nyt varsinaisesti kuulunut tuohon poikkeuslistaan, mutta on sitäkin tullut sivusilmällä katseltua entisestä, väärän mallisesta luovuttuani.

Kuukauden lempilöytö on kuitenkin (tähän mennessä) ollut täydellinen Lumin pikkulaukku. En ole oikeastaan edes omistanut riittävän siistiä laukkua, jota voisi käyttää hienompien juhlavaatteiden kanssa, joten järkeilin tämän sopivan listalle. Tosin alle 40 euroa maksanut uutukainen olisi saattanut livahtaa huomaamatta sormien välistä noin muutenkin - voi olla, etten olisi saattanut vastustaa tuota hintaa aidosta, suomalaisesta nahkalaukusta.

Ps. Omat Huuto.net-kohteeni sulkeutuvat sunnuntaina. Mitä tällä kertaa jää jäljelle, matkaa lauantaina kesäkuun 4. päivä mukanani Valtteriin etsimään uutta omistajaa. Tämän jälkeen todennäköisesti lahjoitan loput euron tai parin jutut UFFille, koska en jaksa enää katsella paria komeaa, ikeansinistä sisustuselementtiä keskellä yksiötäni.

Laukku: Lumi, Huuto.net, 38 euroa.

Rakkauden haudoilla?

2011-05-17T20:28:00.006+03:00

Tiedätte varmaan sen tyhjyyden tunteen, kun jotain tärkeää on poissa. Tänään luulin jo hetken, että muutaman vuoden onnellinen suhteeni rakkaaseen pikkuomppuuni oli tullut tiensä päähän. Yritin lukea uutisia, rakas tahtoi soittaa puhelun - soitetaan sitten. Muutaman viime päivän temppuiluun kyllästyneenä päätin yllätyspuhelun jälkeen käynnistää kultani uudelleen. Rakkaani näytti kuitenkin vain kelmeän valkoisena loistavaa, surullista omenakuvaa.

Tässäkö se nyt oli? Ei auttanut muuta kuin heittää kirves kaivon suuntaan ja tyytyä odottamaan. Suunnittelin kotiin päästyäni etsiväni vaikka netin puhki tekohengitysohjeita. Lopulta pikkuomppu kuitenkin palasi keskuuteemme aivan yhtä äkkiä kuin oli poistunutkin. Taisi ottaa vain kymmenen minuutin pikatorkut.

Tästä pääsemmekin puolikkaan aasin kantavan sillan ylitse päivän aiheeseen. Joku ehkä muistaa, miten ystävänpäivänä olisin tahtonut lahjoa rakkaitani Nellyn tarjoamilla yllätyksillä. Pettymys ei ollut kovin suuri, kun voittoa ei kaikesta toivosta huolimatta tullut - en ollut sitä odottanutkaan.

Kävi sitten kuitenkin lopulta niin kuin oli ennustettu - lahjatta jäänyt poika muutti liian kauas. Reilun viikon kuluttua tuli Nellyn kevätale ja sopivan mukava lohdutusalennusprosentti. Etsittyäni sähköpostin syövereistä ilmaisten postikulujen koodia, löytyi vielä 20 euron lahjakortti. Joten siinä sitä nyt roikkuu, rakkautta kesäksi. Pääsivät jo menneiden viikkojen paremmilla säillä muutaman kerran jalkaan ja uskon, toivon, että pöksyillä riittää rakkautta koko kesäksi. On ne vaan niin täydelliset, vaikka taidankin näyttää niissä enemmän pyjamaan unohtuneelta kuin elegantin trendikkäältä.

Silkkihousut: Stylein, Nelly.com, 63,50 euroa.

Lainassa

2011-05-15T11:10:00.002+03:00

Viikonlopulle luvattiin sadetta ja kylmää, joten mikäpä parempi hetki ottaa pitkäkarvainen, valkoinen koira yllätyslainaan. Säähän ja koiraan on tosin hyvä vedota siinä vaiheessa, kun kutsuu kavereita grillaamaan - ei me voida lähteä nyt mihinkään, kun kohta alkaa sataa. No, tulihan sitä vettä kolme pisaraa kymmenen jälkeen illalla ja pari tänään aamulla.

Ruoan jälkeen oli kuitenkin mukava käpertyä sängyn nurkkaan maistelemaan uutta lempiviiniä ja torkkumaan toinen toistaan samanlaisempia Euroviisuja. Lumon kanssa kannatettiin Suomen lisäksi erityisesti Islantia, vaikka Saksan Lenalla olikin ehdottomasti paras biisi. Lumo tosin piti myös jostain korkealta laulaneesta naisesta, jolle heiluteltiin jokaisen kertosäkeistön kohdalla korvia.

Suomen kiintiökannatus on nyt siis osaltani hoidettu, tänään voin hyvällä omatunnolla jättää lätkät edelleen katsomatta. Tavataan torilla sitten, kun sieltä saa kotimaisia mansikoita ja herneitä.

Auringon pussailua

2011-05-14T11:58:00.002+03:00

Juuri kun olen päässyt kehuskelemastakin kehuskelemasta, etten juuri jaksa kiinnostua kosmetiikasta, ostan sitä parin vuoden edestä. Viime aikoina olen kyllästynyt entiseen sävyttävään päivävoiteeseeni, Ldb:n Bronzeen. Hävettää myöntää, että piheyksissäni olen kulkenut kaikki talvikuukaudet aivan liian tummalla nassulla. Kun ei kosmetiikka kerran kuulu ensisijaisiin ihastuksen kohteisiini, miksi maksaa useita kymppejä jostain, jonka voit saada myös viidellä eurolla.

Lopulta olin kuitenkin kurkkua myöten täynnä tummia läikkiä naamassa, rajoja leukapielissä ja päätin vaihtaa. Meikkivoiteessa itselläni on liian meikattu olo ja käytänkin omaani vain todella pitkiä päiviä piristämään tai hetkiin, jolloin omassa pärstässä on tasan kaikki pielessä. Yleisin meikkivoiteeni käyttötarkoitus taitaakin nykyään olla pahimpien epäpuhtauksian ja pikkuvirheiden peitto päivinä, jolloin meikin pitää kestää aamusta iltaan. Muulloin en vain jaksa välittää... yleensä en tosin silloin harvoinkaan.

Niinpä pikaisella lempiblogien tarkistamisella päädyin haluamaan Madaran Sun flower -sävyvoiteen, joka on paitsi miljoonasti kauniimpi kuin entinen parin euron halpisputelini, myös luonnollisempi. Pelkkään ulkomuotoon ihastuminen on inhimmillistä, mutta tässä tapauksessa rakkaus syttyi todella purkin sisustaan tutustuttuani. Täydellinen! Jo viikon käytön jälkeen on ihmeteltävä, miten pärjäsin ennen ilman ja miten en enää vaihtaisi tätä pois.

Seuraavana kosmetiikkarintamalla on tulossa uuden päivä- ja yövoiteen metsästys. Joulun alla hankkimani Estelle&Thildin kasvojenpuhdistusgeeli ja kasvovesi on molemmat tulleet jäädäkseen, mutta rasvoihin en niinkään tykästynyt. Neroli-hajustetut tuotteet tökkää omaan nenään liikaa eivätkä mielestäni kosteuta riittävästi - tai ainakaan iholle ei jää sitä ihanan raikasta oloa, mitä toivoisin. Joten rakas lukijani, mikä on sun lempparein luonnonkosmetiikkarasva? Jollet vinkkaa, kokeilen tässäkin purkin perusteella seuraavaksi Madaraa, on se vaan sen verran kaunis.

Kesän ensimmäinen

2011-05-11T20:08:00.004+03:00

Kyllä, mielestäni nyt on jo kesä. Ainakin tänään vielä oli. Vaikken olekaan vielä oppinut pukeutumaan tarpeeksi kesäisiin vaatteisiin, on parinkympin paikkeilla huitelevat asteet selkeä merkki kevään päättymisestä. Ruskettuminen taisi tosin allekirjoittaneelta jäädä tänäänkin kokematta, sillä laiskana ja nähtävästi myös hieman hitaana tyttönä olen viime päivien helteistä huolimatta polkenut työmatkat jakussa, huivissa, kynsikkäissä ja pitkissä housuissa sekä istunut illat sisällä.

Tänään otettiin kuitenkin poikien kanssa pyörää sarvista ja polkaistiin kesän ensimmäistä kertaa puistoon. Tänä vuonna kesän avaajana sai toimia Alppipuisto ja kunniavieraana Lumo. Olkaa siis hyvät, sarjassamme päivän Pulli* ja pojat:

*Lumo

Päivän löytö

2011-05-09T19:22:00.000+03:00

Tomaatteja tomaatteja

2011-05-09T17:36:00.000+03:00

Näin (tai kuvittelin nähneeni) joku aika sitten jossain blogissa kuvan grillatuista tomaateista, joiden sisään oli kauniisti aseteltu valkosipulinkynsiä. Tomaatti ja valkosipuli, yhditelmä, jota ei taatusti voi vastustaa, joten kokeiltavahan se oli. Tämä on helppoa.

Tarvitset
tomaatteja
paljon valkosipulia
basilikaa
oliiviöljyä

Leikkaa tomaateista kannat ja kantapäät (hehe) pois. Karsi hieman siemeniä ja asettele niiden tilalle kuorittuja valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Minun makuni mukaan niitä meni just eikä melkein niin paljon kuin mahtui.

Paista grillissä, kunnes tomaatit on mukavan pehmeitä, mutta pysyvät vielä kasassa. Omistani tosin vain yksi suostui tulemaan taistelutta ulos, joten ehkä ensi kerralla hieman lyhyempi aika riittää... Silppua päälle basilikaa ja kaada kastikkeeksi oliiviöljyä. Nautitaan sellaisenaan tai grilliherkkujen kaverina.

Hyvää on, lupaan.