Reilut kymmenen tuntia myöhemmin heräsin auringonpaisteeseen, katsoin toisen täysin yhtä turhan elokuvan - oikeastaan kopion siitä ensimmäisestä - söin loput karkit ja niin, siinäpä se. Nyt 2011 makaa sokerina tyhjän karkkipussin pohjalla, kakun muruina lautasella ja likaisina sukkina lattialla. Uudesta vuodesta tulee erilainen, luulen. Ei se vielä täysin varmaan ole, mutta lupaukset on kovat.
Tänä vuonna aion pakata pienen omaisuuteni jälleen kerran laatikoihin. Hurauttaa pakettiautollisen tavaraa toiselle laidalle kaupunkia - sulkea oven, avata toisen. Aion istua ikiomalla lattiallani ja epäuskoisena pudistaa päätäni sille, että se kaikki todella on minun (tai pankin, mutta kuitenkin). Aion matkustaa jo heti tammikuussa kahdesti maan rajojen ulkopuolelle, todennäköisesti ylittää sen kliseisen mukavuusalueen rajan useammin kuin kerran. Aion sanoa hyvästejä, riemuita uudesta ja iloita vanhoistakin, tutuista asioista.
2012 olkoon se vuosi, kun teen asiat niin kuin vuosi olisi viimeinen. Sillä mistä sitä tietää. Jos se tarkoittaa sitä, että istun uudenvuodenaattoaamuna tutulla porukalla brunssilautasen ääressä, matkustan bussilla kotiin muiden pukiessa juhlavaatteita ja näen tasan yhden raketin, niin olkoon. Se oli nimittäin kaikesta huolimatta keskiarvoa huomattavasti parempi lopetus vanhalle vuodelle.
2 kommenttia:
Aniliini moi! Itse hipsin myös nukkumaan viime vuonna ja heräsin tänä vuonna. Uudesta vuodesta 2012 tulee taatusti paras ikinä. Hyvää alkanutta vuotta!
Ihanaa vuoden alkua sinnekin. Ehdottomasti paras ratkaisu tuo ajoissa nukkumaan ryömiminen. Voisi melkein vuoden kuluttua testata uudestaan :)
Lähetä kommentti