Edellisen kirpparipäivän myyntivoitoilla ostin itselleni uuden, ohuemman nahkatakin. Tällä kertaa suunnitelmissa ei kuitenkaan ollut mitään tiettyä, sillä kuvittelin lähinnä meneväni Valtteriin Iidan seuraksi. "Ei mulla taida olla mitään myytävää, mutta enköhän mä nyt jotain keksi", sanoin. Kiskoin parin hassun jämätavaran kaverit suoraan käyttövaatehyllyiltä ja päätin tuoda loput suosiolla kotiin, jollei mene kaupaksi.
Parasta kirpparipäivissä onkin aina juuri se kotiinpaluu: kun voit joko ihastella tekemiäsi löytöjä, laskea päivän saldoa tai parhaassa tapauksessa molempia. Tämänpäiväinen pöydän takana töröttäminen poiki Filippa K:n neuleen (3 euroa), Whyredin t-paidan (2 euroa) sekä jo pitään haaveilemani uuden rannekellon.
Ruotsalaisen Triwan kelloihin törmäsin vastikään Saran blogissa ja tiesin samantien, että siinä se on. Muissa blogeissa esitellyt Michael Korsin swarovskiunelmat ei oikein olleet omaan makuuni, mutta Triwassa oli sopivasti kokoa, näköä ja ennenkaikkea yksinkertaisuutta. Niinkin sopivasti, että oli pakko marssia lähes suoraan Valtterista kaupungille hakemaan uutukainen kotiin ennen kuin tuhlaisin rahat "vahingossa" johonkin muuhun, turhaan. Ei liene lainkaan yllätys, että päädyin tällä kertaa tylsästi mustaan. Siitäkin huolimatta, että tarjolla olisi olleet myös syötävän ihanat oranssi ja khakinvihreä. Oi voi! Mitähän sitä seuraavaksi täytyisi myydä, jotta voisi kerätä koko värisuoran?
...Nyt tosin pitäisi enää opetella laittamaan kello aikaan. Missä on mies, kun sitä tarvitset kiskomaan sen saamarin namiskan pohjasta? Eihän tämä nyt näin vaikeaa voi olla? Vai onko muka niin, että miesten kellona myyty laite vaatii miesten voimat?
Kuvat: Triwa
Edit/ Katsokaas, lapset, tämän hintaisissa kelloissa on näköjään käyttöohjeet. Ei sillä, että olisin niistä puoliakaan ymmärtänyt (24-hour sub-dial setting? Stopwatch hand adjustment?), mutta nyt käydään sentään oikeassa ajassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti