Saahan kerran kesässä puhua yhdestä, samasta tapauksesta kokonaisen kuukauden? No, sai tai ei, tätähän tulee jo joka tapauksessa joka tuutista, joten miksen minäkin voisi.
En ole kriitikko, saati musiikkialan ammattilainen, joten en aio edes yrittää kirjoittaa sanaakaan Flow'n keikoista. Sallittakoon sävelkorvattomallekin kuitenkin toteamus, että eniten viime viikonlopun musiikkitarjonnasta harmittaa sosiaalisessa mediassa (yli)hehkutetun Janelle Monáen missaaminen sekä tietenkin perunut lempparini, Lykke Li. Onneksi tuli kuitenkin nähtyä jokunen muu oikein hyvin soittanut porukka: Jamie Woon, Shantel, Rubik sekä oman festarini avausesiintyjä Midlake. Sen sijaan vähääkään ei harmita se, että muiden jäädessä katsomaan omasta mielestäni kummallista MF Doomia, poistuttiin Tarun kanssa puolirandomilla valitulle Warpaintin keikalle.
Näin. Se oli sitten siinä. Kyllästyneille tiedoksi, Flow-hehkutukseni oli nyt tässä. Ei enää sanaakaan ennen mahdollista ensi vuotta. En lupaa, mutta lupaan yrittää.
lauantai, 20. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti